"Näytelmä on kuin huonoa fanfictionia"

Näytelmä Harry Potter and the Cursed Child on saanut pääasiassa positiivisia kommentteja. Muun muassa näyttelijöitä, erikoisefektejä ja musiikkia on kehuttu kovasti. Innostus on ollut käsinkosketeltavaa. Moni fani on kuitenkin pettynyt juoneen, ja kommentoinut, että se on kuin fanfictionia, ja kaiken lisäksi huonoa sellaista.

Ja toden totta, ihan spoilaamatta juonta, voimme mekin todeta, että moni näytelmässä nähty juonikuvio oli jo ennestään tuttu fanfictionin puolelta, myös sellaiselle fanille, joka ei aivan kamalasti fanfictionia luekaan. Koko näytelmän kantava, pääasiallinen juonikuvio, on ennestään tuttu, puhumattakaan näytelmästä nähtävistä parituksista. Mukaan on myös tuotu muutama uusi hahmo, jotka hekin... niin, arvasitte varmaan jo mitä aion sanoa: fanfictiosta tuttuja. Jos ei nimeltä, niin ainakin taustaltaan.

 Valmiina kirjoittamaan? Harry Potter on suosittu inspiraationlähde.
Kuva: Pixabay

Mutta onko asia todella niin paha kuin jotkut väittävät? Harry Potter -fanfictionia on kirjoitettu uskomattoman paljon. Esimerkiksi Fanfiction.net -sivustolta löytyy 742 000 Harry Potter -aiheista tarinaa. Seuraavaksi suosituin kirjasarja sivustolla on Twiligt, josta löytyy 218 000 tarinaa, siis vähemmän kuin kolmasosa Harry Potter -tarinoiden määrästä. Muiden kategorioiden (leffat, tv-sarjat jne.) huiput eivät pääse lähellekään tällaisia lukemia. Ja tässä on kyseessä vain yksi sivusto.

Suomestakin löytyy jo yli kymmenen vuotta pyörinyt foorumi, joka keskittyy oikeastaan kokonaan Harry Potter -aiheiseen fanfictioniin, nimittäin FinFanFun. Pelkästään foorumin julkisilla osastoilla on kymmeniä tuhansia viestejä, joista suurin osa on fanfictionia. 

Onko siis ihme, että kun Harry Potterista on kirjoitettu kilometrikaupalla fanfictionia, joku olisi jo ennättänyt keksiä samantyyppisiä asioita kuin näytelmän kirjoittajat? Ehkäpä näytelmää kirjoittaessa on jopa käytetty fanfictionista tuttuja elementtejä, ihan tietoisesti? Näytelmän takaa löytyy kuitenkin kokenutta väkeä, joka tietää mitä tekee.

Kurpitsajuhla piristää syksyä

Jokainen Harry Potter-kirjoihin tutustunut muistaa varmaan että Tylypahkassa on tapana viettää kurpitsajuhlaa lokakuun viimeisenä päivänä. Tämä juhla, joka tunnetaan myös nimillä Hallowe'en, All Hallows Eve, marrasyö tai kekrijuhla on monessa Euroopan maassa ja USA:ssa hyvinkin suosittu. Suomeen juhla on viimeisen vuosikymmenen aikana yrittänyt hivuttautua, lähinnä amerikkalaistyylisen krääsän muodossa, vaihtelevalla menestyksellä.

Koska minulla on vakaa käsitys että syy kuin syy kelpaa piristämään synkkää syksyä, niin suosittelemme kurpitsajuhlien viettämistä jokaiselle potteristille. Juhla on muutenkin aihepiiriltään mitä sopivin potteristeille ja muille fantasiasta pitäville: noidat, velhot, ihmissudet, kotitontut, peikot, lohikäärmeet ja muut vastaavat olennot sopivat hyvin tähän juhlaan. Tosin karkkien kerjääminen ja kepposilla uhkailu kannattaa mielestäni jättää suosiolla väliin. Sen sijaan pienet juhlat kaveripiirissä voivat olla mukavat. Karsitaan siis julmasti pois kaikki mistä emme pidä, ja valitaan omaan juhlintaan se osa mistä pidämme!

Hallloween-kurpitsat/Pixabay

 

Tee kurpitsajuhlasta oman mielesi mukainen

Kurpitsajuhlaa on arvosteltu siitä, että se on vain kauppiaiden tapa lisätä halvan muovikrääsän myyntiä. Minun mielestäni krääsän voi hyvin jättää kauppaan. Itse tekemällä saa usein aikaiseksi paljon hienompia ja persoonallisempia koristeita kuin kaupasta ostamalla. Vaikka tässä vaiheessa pitää kai tunnustaa, että sorruin jo ostamaan paketillisen pörröisiä hämähäkkejä... olivat niin suloisia.

Itse pidän Kurpitsajuhlissa pääasiallisesti kahdesta asiasta: se on hyvä tekosyy naamiaisille, ja kauhuteema on mieleeni. Nämä kaksi ovat siis tärkeitä osia kun minä vietän kurpitsajuhlaa.

Onnistunut kurpitsajuhla kauhuteemalla

Eräs mukavin kurpitsajuhla-muistoni on peräisin vuosien takaa. Lähdimme joukolla ystäväni vanhempien metsämökille, jossa ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Askartelimme oranssista kartongista kurpistakoristeita ja mustasta lepakkoja, ja koristelimme mökin niillä. Taisimme me askarrella myös luurangon roikkumaan ikkunaan... Sytytimme takkaan tulen ja ikkunalaudoille kynttilöitä. Muuta valoa meillä ei ollut. Laitoimme vielä taustalle soimaan teemaan sopivan äänimaailman: dramaattista urkumusiikkia, susien ulinaa, myrskyn ujellusta, väliin vertahyytävä rääkäisy! Tunnelma oli upea!

Kun vieraamme saapuivat paikalle (luonnollisesti teeman mukaan pukeutuneina) oli jo pimeää. Koska lähistöllä ei ollut muita taloja, ja kaupungin valoihin oli matkaa, oli todella pimeää, sellaista pimeyttä ei kaupungissa voi kokea. Mökille asti ei päässyt autolla, joten noudimme vieraat autoilta ja kävelytimme heidät yksitellen mökille, läpi järjestämämme "kauhureitin". Tämän reitin varrella vieraat joutuivat suorittamaan erilaisia tehtäviä. He tapasivat ilkeän noidan, joka uhkasi syödä heidät, jos he eivät osanneet vastata oikein kysymyksiin, he joutuivat työntämään kätensä "sisälmyksiin" (kylmää, keitettyä spagettia) ja etsimään niiden joukosta aarteen, he joutuivat syömään "matoja" (limaisia karkkeja) ja "silmämunia" (kuorittuja kananmunia), ja taisi tuossa muitakin tehtäviä olla. Kauhureitin suoritettuaan vieraat pääsivät turvallisesti mökkin lämpimään, missä heitä odotti kurpitsapiirakka, kummituskakku ja monta muuta herkkua. Illan tullen kerroimme toisillemme kummitustarinoita. Olivat muuten hyytävän karmaisevan upeat juhlat!

 

Tässä vielä muutamia ideoita kurpitsajuhlan viettoon:

Juhlaideat:

  • Kauhujen talo. Ei kovin omaperäinen idea, mutta toimii. Pukeutukaa pelottaviksi hahmoiksi, koristelkaa juhlapaikka hämähäkinseiteillä, pääkalloilla, muumioilla ja muulla kauhurekvisiitalla. Syökää "pelottavaa" ruokaa, kuten vaikkapa nakkisormia ja veriboolia.
  • Tylypahkan kurpitsajuhlat. Pukeutukaa kavereiden kanssa Tylypahkan oppilaiksi ja jakakaa toisillenne hahmot. Joku on Harry Potter, toinen Hermione, kolmas Ron jne. Jos teitä on tarpeeksi monta voitte vaikka tehdä yhden pöydän Rohkelikoille ja toisen Luihuisille. Syökää pottermaisia herkkuja, kuten värikkäitä irtokarkkeja (=jokamaun rakeita) ja suklaasammakkoja, ja juokaa kotitekoista kermakaljaa tai kurpitsamehua.
  • Kuolemanpäiväjuhlat. Nämä hakevat tietenkin inspiraatiota Melkein päättömän Nickin kuolemanpäiväjuhlista, jotka sopivasti osuvat samalle päivälle kuin kurpitsajuhlat. Pukeutukaa kummituksiksi ja yrittäkää naamioida ruuat mädän näköiseksi. Mitä ällöttävämpää, sen parempi!

Ruokavinkkejä:

  • Dansukkerin sivuilta löytyy herkkuohjeita: hämähäkkikakku, mansikkakummitukset, Halloween-kaakao, hämähäkkimuffinit, kummituskakku, kummitusmarengit, silmä con carne, paholaisen munat sekä paljon muuta hyytävää
  • Karvaturri tarjoaa reseptejä: kurpitsan muotoinen kakku, hirviöpalat, hämähäkkimuffinit, myrkyllinen silmämunahyytelö, hämähäkit verikastikkeessa, mädät korvat ja muuta vielä ällöttävämpää herkkua
  • Rakkaudesta ruokaan -blogista löytyy monenmoista ruokaideaa
  • Samoin Hellapoliisista: miltä kuulostaisi vaikka aivohyytelö?

Ideoita askarteluun:

Harry Potter -fanit 10 vuotta

"There's no such thing as magic!", karjuu Vernon Dursley keväällä 2001 julkaistussa Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvan ensimmäisessä trailerissa. Harry Potterin taika on kuitenkin säilynyt vuodesta toiseen. Suomen Harry Potter -fanitoiminnan 10-vuotisen taipaleen kunniaksi muistellaan menneitä vuosia 5-osaisessa historiikissa.

Velhorockin pauloissa

Yleisö laulaa täysillä mukana kun seuraavan yhtyeen hittibiisien ensisäkeet lauletaan ilmoille. Parin metrin päässä eturivin faneista seisovat artistit selvästi nauttivat olostaan esiintymislavalla. Tupakravaatteja, viittoja, paitoja, joka puolelta näkee mikä joukko tänne on kokoontunut. Yleisössä vallitsee tietynlainen yhteishenki. Kaikki ovat Potter-faneja, nämä jutut mistä lauletaan ovat meidän juttu, ne kertovat siitä meille sydäntä lähellä olevasta kirjasta, rakkaista tutuista henkilöistä. Yleisö kirkuu lisää ja sitähän me tulemme saamaan kun seuraava bändi astelee lavalle...
 
Luihuinen valmiina konserttiinAmerikanmatkalla löysin eräästä pienestä atlantalaisesta kirjakaupasta pienen mainoslapun. Mainos sinällään oli pieni ja melko huomaamaton, mutta sen sanoma merkitsi paljon. Siinä kerrottiin Roflcoptourin, viiden velhorokkia soittavan yhtyeen konsertin olevan Atlantassa samaan aikaan kuin minä olin siellä. Kaiken lisäksi konsertti oli ilmainen. Siitä sitten alkoi hirveä valmistelu, sain kyhättyä kokoon kohtalaisen hyvän asun (juuri ostamani luihuistupamerkin ohella). Tapahtumapaikka oli vaihdettu kirjaston esiintymissalin kuumuudesta johtuen viereisen kirkon nuorisotilaan, joten ehdin vielä napata taikasauvan maasta ennen kuin menin amerikkalaisten Potter-fanien joukkoon ovien avautumista odottamaan.
 
Ennen konsertin alkamista katselin myyntipöytää, mutta jostain syystä sieltä ei tarttunut matkaan minkään bändin levyä, paitaa tai muuta tavaraa. Tutkin siskoni kanssa sivusilmällä amerikkalaisia Potter-faneja ja otimme kuvia. Vielä pari minuuttia ennen kuin ensimmäinen bändi aloittaisi soittamisen, piirsin itselleni vielä asianmukaisesti pimeänpiirron vasempaan käsivarteen ennen kun tungimme eturiviin.
 

Tapahtumassa esiintyivät:

* The Parselmouths (Kristina, Eia) * Justin Flinch-Flechley (JFF, Eia)
* The Moaning Myrtles (Lauren ja Ninan tuuraajana Matt)
* The Whomping Willows (Matt)
* ALL CAPS (Kristina, Luke)

Konsertin aloitti Parselmouths, joka erittäin hyvin sai yleisön mukaan velhomaiseen tunnelmaan. Tätä seurasivat Justin Flinch-Flechley, Moaning Myrtles, Whomping Willows ja ALL CAPS. Yllättävintä keikassa oli, että moni bändien artisti soitti useammassa kuin yhdessä näistä bändeistä. Musiikki oli ihanaa, vaikka bändin kokoonpanoon jokaisessa bändissä kuului yksi tai kaksi laulajaa ja kitara. Muutamassa bändissä joku laulaja soitti ukuleleä. Myöskään musiikkityyli ei ollut ihan sitä, mitä normaalisti tulee kuunneltua, mutta tällä kertaa tuli huomattua että mikä tahansa Potteriin liittyvä käy kuunneltavaksi.
 
Musiikkityyli kaikilla bändeillä oli melko samanlainen, paitsi ALL CAPSilla, jonka keikkaohjelmistossa oli ainoastaan cover-musiikkia. Amerikkalaiset Potter-fanit eivät juurikaan suomalaisista eronneet muuten kuin että he olivat ilmeisesti hieman vähemmän panostaneet pukeutumiseen. Taisin olla yksi niistä kolmesta joilla oli tarkoin suunniteltu asukokonaisuus päällä. Tosin hirveä helle saattoi jollain asteella vaikuttaa siihen, että ihmisten viitat jäivät kotiin. Konsertti tuntui loppuneen aivan liian pian. Nimikirjoitukset kaikilta artisteilta ehdin jonottaa, mutta enempää juttelemaan en ehtinyt. No, ensikerralla sitten.
 
Video:
 
Kuvia: 
   
Klikkaa kuvat isommaksi.
 
Kuvissa: Barella, Sysiäinen, viattomia amerikkalaisia Potter-faneja ja velhorock-artisteja

Kuka määrää tupasi?

Rohkelikko vai Korpinkynsi? Ainakin tämä kirjatoukka lajiteltiin Rohkelikkoon. Kuva: IndigoTupien taiston aikana Harry Potter -fanien lukijoiden keskuudessa alettiin keskustella siitä, kuka oikeasti kuuluisi mihinkin tupaan. Osa lukijoistamme oli hieman ärsyyntyneitä, koska he epäilivät että moni osallistui Tupien taistoon rohkelikkona, tuvan suuren suosion vuoksi, eikä suinkaan siksi, että tuntisi oikeasti olevansa rohkelikko.

Tässä muutama esimerkki kommenteista:

Puoletkaan noista rohkelikoista ei varmaan oikeesti olis rohkelikkoja. (Pakkoni)

Eniten ärsyttää että Rohkelikko voittaa, koska osa niistä faneista kannattaa Rohkelikkoa vain koska Potter itse oli siinä ja sitä kuvattiin niten. (Suppis)

Musta on tosi tyhmää jos "vaihtaa" tupaansa kesken aktiviteetin, siis jos ei ole lähettänyt töitä ja kannattaa vaan jotain tupaa, ja se sitten vaihtuu sen mukaan, että mikä tupa on johdossa.  (Lily)

Mua aina vähän ärsyttää tälläiset tupienväliset taistot, kun kaikki itten 'tietysti kannattaa rohkuja'. Ja ei siinä muilla tuvilla oo mahiksii. (Hermione99)

Luulen, että suurin osa haluu olla ohkelikkoja, koska siitä tuvasta puhutaan eniten kirjoissa ja jotain tyyliin
yli puolet kirjojen henkilöistä on Rohkelikkoja. Aika tyhmää sinänsä...
  (Ninta)

 Mutta Rohkelikon kannattajat ovat eri mieltä:

Mä oon rohkelikko mutten sen takii et Harry oli siinä.Mä oon siinä sen akia et mut siihen lajiteltiin ja mä edustan rohkelikkoja ylväänä ja pystypäin. (Lily.P)

Hyvä Rohkelikot! itse olen rohkelikko enkä sen takia että Potter on siellä aan sen takia että minut sinne lajiteltiin.  (Susan)

Samat sanat. Minkäs sille voin että lajitteluhattu minut Rohkelikkoon lajitteli?  (fantasia96)

Mutta miten tupa määräytyy? Voiko jokainen valita oman tupansa itse, vai tarvitaanko siihen Lajitteluhattua? Pitäisikö jästien suorittaa jonkinlainen syväluotaava psykologinen testi, jotta saadaan selville mihin tupaan hän "oikeasti" kuuluisi?

Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Periaatteena on tietenkin se, että rohkea ihminen päätyy Rohkelikkoon, älykäs Korpinkynteen, kunnianhimoinen ja puhdsverisyyttä arvostava Luihuiseen ja ahkerat sekä luotettavat ihmiset Puuskupuhiin. Mutta onko tosiaan mahdollista lajitella kaikki ihmiset näiden ominaisuuksien mukaan? Miten toimitaan jos joku on kuraverinen, patalaiska pelkuri, jonka aivoista löytyy korkeintaan kaksi aivosolua? Tällainen tapaus saattaisi ehkä mennä Puuskupuhiin, Helga kun aikoinaan taisi luvata ottavansa kaikki jotka eivät muihin tupiin sovi. Mutta miten tällainen henkilö sopeutuu tupaan, jossa ahkeruutta ja luotettavuutta arvostetaan?

Ja miten toimitaan, jos jollakulla on ominaisuuksia, jotka sopivat useampaan tupaan? Miten Lajitteluhattu osasi laittaa Hermionen ja Percyn Rohkelikkoon, molemmat kun tuntuvat sopivan paremmin Korpinkynteen? Percylla taustalla saattoi olla pitkä perinne, jonka mukaan Weasleyt ovat Rohkelikkoja, mutta kirjoissa hän kuitenkin osoittaa useamman kerran enemmänkin rohkeuden puutetta, kuten vaikkapa koko Ministeriö vastaan Kilta -jupakassa. Vai ilmenikö Persyn rohkeus niin, että hän uskalsi vastustaa omaa perhettään, koska luuli olevansa oikeassa?

Olisiko tässä sitten mietittävä, että mikä näistä ominaisuuksista on ihmiselle tyypillisin? Vai voiko ihminen itse vaikuttaa siihen, mihin tupaan hän joutuu? Vastaus taitaa olla selvä: Kyllä voi. Kaikkihan me muistamme Harry Potterin lajittelun, jossa poika kovasti ajatteli: "Ei Luihuiseen, ei Luihuiseen...", eikä Lajitteluhattu laittanut häntä tuohon tupaan, vaikka Harrylla kyllä oli tarvittavat ominaisuudet.

Voisiko sitten olla niin, että pelkästään ihmisen ominaisuudet eivät vaikuta lajitteluun, vaan myös hänen mielipiteensä? Mitä luulette?

Meidän lajitteluhattumme löytyy muuten täältä.

Olet tässä: Home Ajatuseula