Sinfoniaorkesteri ja Viisasten kivi keräsivät fanit Helsingin areenalle

Harry Potter -elokuvia ja aito sinfoniaorkesteri? Kyllä kiitos! Tällaisen yhdistelmän sai iso fanijoukko kokea Helsingissä maaliskuun alussa, kun Hartwall Arenalla esitettiin livemusiikin säestämä Harry Potter ja viisasten kivi.

Tämän tyyppiset elokuvakonsertit ovat viime vuosina saaneet suuren suosion maailmalla. Samalla ne ovat houkutelleet uusia ihmisiä kuuntelemaan klassisia konsertteja. Viisasten kiven elokuvanäytöksen tuotti amerikkalainen Cineconcerts-yritys, joka on ilmoittanut keksineensä konseptin lisätäkseen klassisesti koulutettujen muusikkojen arvostusta. Konserttien idea on, että ne järjestetään yhdessä paikallisten orkesterien kanssa - kuten viimeviikkoisessakin konsertissa tehtiin. Helsingissä musiikista vastasi Vantaa Pops Orchestra.

Hartwall Arena, joka siis on varsinaiselta käyttötarkoitukseltaan jäähalli, on yllättävä paikka tällaiselle konsertille. Puolisen tuntia ennen konsertin alkua paikalla on ihmisiä tungokseen saakka. Eräässä kohdassa on erityisen paha väentungos, ja sen takaa paljastuu myyntipöytä, jossa myydään ohjelmalehtiä, t-paitoja, tupahuiveja, pinssejä, taikasauvoja, Hedwig-pehmoja ja muuta asiaankuuluvaa rekvisiittaa. Jostain syystä tarjolla on vain Luihuisen ja Rohkelikon tupahuiveja. Ovatko Puuskupuhit ja Korpinkynnet käyneet rohmuamassa omansa loppuun?

Asianmukaista pukeutumista Viisasten kivi -konsertissa.

Päivänäytöksen tilanteesta ei meillä ole tietoa, mutta iltanäytöksessä ei juurikaan näy teemanmukaista pukeutumista. Fanius kyllä näkyy: todella monella on kaulassaan tupakaulahuivi (osa todennäköisesti ostettu paikan päältä), ja bongattiinpa paikalta myös upea takki, jota koristavat velhomaailman kuviot. Mutta hyvin harva on sonnustautunut koulupukuun tai muun hahmon asuun. Iltanäytös alkaa vasta kello 19.30, ja loppuu iltayhdentoista aikoihin, joten voi olla että tähän näytökseen valikoitui enemmän aikuista fanikuntaa, joka ei välttämättä jaksa pukeutua yhtä suurella innolla kuin nuorempi väki. Olisikin kiinnostavaa tietää, nähtiinkö päivänäytöksessä enemmän teemanmukaista pukeutumista.

Suuresta väentungoksesta huolimatta osa katsomosta ammottaa tyhjänä. Permanto on melko täynnä, mutta lavan vasemmanpuoleiset sivukatsomot ovat melkein tyhjillään, mitä nyt muutama omasta rauhasta nauttiva fani istuskelee siellä. Oikeanpuoleisissa katsomoissa tunnelma on tiiviimpi. 12-metrinen elokuvakangas on ripustettu hallin päätyyn, ja sen alla on lava orkesteria varten. Kun orkesteri marssii lavalle, yleisö hiljenee... mutta vain hetkeksi. Ennen konsertin alkua kapellimestari nimittäin ilmoittaa, että tässä on nyt kyseessä sellainen elokuvakonsertti, jossa ei tarvitse istua pönöttää hiljaa paikoillaan. Yleisön reagointi on toivottua: "Hurratkaa sankareille ja buuatkaa pahiksille", yleisöä ohjeistetaan. Ja yleisöhän tottelee! Ensin harjoitellaan vähän, osoittamalla suosiota omalle tuvalle.

Sitten elokuva alkaa, ja orkesteri alkaa soittaa. Orkesterin soitto istuu saumattomasti elokuvaan, niin saumattomasti itse asiassa, että välillä orkesterin olemassaolon unohtaa kokonaan. Välillä tuntuu jopa siltä, että elokuva häiritsee musiikkiin keskittymistä. Musiikkin onkin mukava keskittyä, sillä elokuva on tullut nähtyä ehkä parikymmentä kertaa aikaisemmin (eikä se elokuvana mitenkään yllä samalle tasolle kuin kirja). Se, mikä elokuvassa järkyttää, on kuinka moni näyttelijä on poistunut keskuudestamme viimeisen 15 vuoden aikana: Richard Harris (Dumbledore), Alan Rickman (Kalkaros), John Hurt (Ollivander), Richard Griffiths (Vernon-setä), Elizabeth Spriggs (Lihava leidi) ja varmaan muutama muukin... 

Mutta yleisö elää elokuvan mukana (melkein yhtä innokkaasti kuin takavuosien Vuotis-näytöksissä). Erityisen suuret aplodit saa Alan Rickmanin näyttelemä professori Kalkaros, ikuinen suosikki, maineestaan huolimatta. 

Kun konsertti loppuu, ulos pelmahtaa iloisen näköinen fanijoukko. Mukavaa oli!

Muutamasta asiasta pitää kuitenkin antaa negatiivista palautetta: Hartwall Arena ei ole parhaimmillaan elokuvanäytöksissä tai sinfoniaorkestereissa. Elokuvan äänet särisivät ja kaikuivat jonkin verran, ja orkesterin soitto ei täysin päässyt oikeuksiinsa isossa, kalseassa hallissa. Lisäksi katosta roikkui erilaisia kaapelikimppuja, jotka tietenkin roikkuivat elokuvakankaan edessä, ja estivät näkyvyyttä jonkin verran. Tästä ei varoitettu etukäteen - yleensä esimerkiksi teatterilippuja varatessa ilmoitetaan, jos näkyvyys tietyiltä paikoilta on rajoittunut.

Muutama yleisön edustaja taas käyttäytyi täysin pöhelösti, ja luuli nähtävästi olevansa tavallisessa elokuvassa. Nimittäin heti kun lopputekstit pärähtivät ruutuun, muutama ihmisen veti takin niskaan ja lähti pois, pakottaen koko rivin ihmisiä nousemaan. Tätä huomattavasti useampi kaivoi esiin puhelimen tai tabletin ja alkoi näpytellä. Orkesterihan sen sijaan soitti koko leffan ajan... myös lopputekstien. Ja siinä vaiheessa musiikki tuli erityisen hyvin oikeuksiinsa, kun elokuvaa ei ollut häiritsemässä. Mutta osa yleisöstä tuntui pitävät puhelimen näpertämistä tärkeämpänä. Teki mieli huutaa: "Hei toopet, teidän somettamisenne näkyy kaikille pimeässä! Varsinkin teidän, jotka istutte siellä permannolla!". Noloa. Onko puhelimen pitäminen poissa kädestä niin kamalan vaikeaa silloin kun orkesteri soittaa?

Pienistä ongelmista huolimatta kokemus oli mahtava! Myös mukana olleen ei-potteristin mielestä. Nyt mielessä onkin kaksi kysymystä: koska saamme Salaisuuksien kammio -konsertin? Ja saammeko sen tällaiselle konsertille paremmin sopivassa paikassa? Kiitos jo etukäteen.

Kommentit  

0 #1 Korpinkynsi tyyppi 13.03.2017 14:31
Päivä näytöksessä puuskupuhin ja korpinkynnen huiveja oli mutta ei kovin moni sielläkään ollut pukeutunut ;-)

You have no rights to post comments

Olet tässä: Home Arkisto Uutisarkisto Tapahtumat Sinfoniaorkesteri ja Viisasten kivi keräsivät fanit Helsingin areenalle