Tiesitkö tämän velhomaailman kummituksista?

 Tiedätkö mistä päin Britanniaa löytyy koko maan suurin kummituskeskittymä? Aivan oikein, Tylypahkan linnasta. Tämä on melko suuri saavutus, koska Britannia on yksi kummittelevimmista paikoistakoko maailmassa, ainakin jos lasketaan miten monesta kummittelutapauksesta on tehty ilmoitus. Kummitukset viihtyvät monessa erilaisessa paikassa, mutta Tylypahka on erityisen suosittu kummitusten keskuudessa, koska siellä elävät ihmiset kohtelevat kummituksia kohteliaasti ja joskus jopa osoittavat helliä tunteita kummituksia kohtaan.

Tylypahkan näkyvimmät kummitukset lienevät neljä tupakummitusta: Rohkelikon Melkein päätön Nick, Puuskupuhin Lihava munkki, Korpinkynnen Harmaa leidi, ja Luihuisen Verinen paroni. Tylypahkan opettajien joukosta löytyy myös professori Binns, joka kuolemansa jälkeen vain jatkoi opettamista koulussa. Professori Binns on varsin hajamielinen tapaus, eikä kukaan tiedä varmasti onko hän huomannut olevansa kuollut. Ei kannata myöskään unohtaa Murjottavaa Myrttiä, joka pääasiassa kummittelee tyttöjen vessassa, ja joka lienee kaikkien aikojen marisevin ja murjottavin kummitus. Heidän lisäkseen linnassa leijailee monta muutakin kummitusta, joihin emme valitettavasti ole tutustuneet tarkemmin.

Kaikki Tylypahkassa asustavat kummitukset olivat eläessään velhoja tai noitia, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että jästeistä ei voi tulla kummituksia. Harva velho tai noita valitsee kummituksen kohtalon, ja ne jotka valitsevat, ovat yleensä hermostuksissaan siitä, että jokin heidän elämässään jäi kesken.

Kummituksen elämä, tai siis epäelämä, on hyvin rajoittunutta verrattuna elävien elämään. Kummitukset eivät esimerkiksi pysty kokemaan minkäänlaista fyysistä nautintoa, vaikka se ei estä heitä kokeilemasta: Melkein päättömän Nickin kuolemanpäivänjuhlassa tarjolla oli montaa laatua mädäntynyttä ruokaa, jota kummitukset yrittivät nauttia… onnistumatta. Kummitusten kuolemanhetken ulkonäkö ja ominaisuudet jäävät ikuisiksi. Siksi Melkein päätön Nick on ikuisesti melkein päätön, ja Verinen paroni ei mitenkään pääse eroon veriroiskeista.

Kummitukset voivat leijua kiinteiden esineiden lävitse, mutta ne voivat jonkin verran vaikuttaa veteen, tuleen ja ilmaan. Kummituksen lähellä ilma on kylmempää, ja jos paikalla on useita kummituksia, ilma kylmenee enemmän ja enemmän. Joskus kummitukset saavat liekit muuttumaan sinisiksi. Kummituksen lävitse käveleminen on erittäin epämiellyttävää; se tuntuu suunnilleen samalta kuin olisi joutunut upotetuksi jääkylmään veteen.

Jästit eivät pysty näkemään kummituksia yhtä selkeästi kuin noidat ja velhot. Jos jästit törmäävät kummituksiin, heille tulee yleensä vain tunne että jokin paikka on kylmä tai pelottava, kun taas noidat ja velhot yleensä näkevät kummitukset selvästi.

Inspiraationa oikea elämä

 J.K. Rowling on kertonut että osa kummituksista perustuu löyhästi hänen tuntemiinsa henkilöihin. Esimerkiksi professori Binns peruntuu J.K. Rowlingin yliopistoaikaiseen professoriin, joka aina luennoi silmät kiinni, keinahdellen edes-takaisin varpaillaan, ottamatta minkäänlaista kontaktia opiskelijoihin. Myrtti taas perustuu siihen, että Rowlingin nuoruudessa tyttöjen vessasta tuntui melkein aina löytyvän itkevä tyttö, varsinkin diskoissa ja juhlissa.

Myrtin nimi oli alkujaan ”Wailing Wanda” (joka suomeksi voisi olla vaikkapa Vaikertava Wanda), ja Harmaan leidin nimi ”the Whispering Lady”, eli Kuiskiva leidi. Rowlingin alkuperäisissä suunnitelmissa linnasta löytyi myös Musta ritari (Black Knight), Konna (The Toad) joka jätti ektoplasmaa ympäriinsä, sekä Edmund Grubb -niminen kummitus, joka oli lihava, kuningatar Viktorian aikana elänyt kummitus, joka kuoli ruokasalin ovensuuhun syötyään myrkkymarjoja, ja joka usein estää ihmisiä pääsemästä ulos ruokasalista.

***

Lue myös: Luihuisen hirviö vaati kuolonuhrin!

Lähteet:

 

 

Viikon sivuhahmo, osa 4: Araminta Meliflua

Noidan kirja

Viikon sivuhahmo on sarja, jossa tutustumme velhomaailman henkilöihin, jotka mainitaan ohimennen tai jotka esiintyvät vain kirjasarjan oheismateriaaleissa. Nämä aliarvostetut hahmot ovat osaltaan mukana rakentamassa velhomaailmasta oikeaa maailmaa. Emme tiedä heistä juuri mitään, mutta sen minkä tiedämme, sen me kerromme.

Araminta Meliflua

Sirius Mustan äidin serkku, joka tunnettiin erityisesti siitä, että hän vihasi ja halveksi jästejä. Yritti väkipakolla alaa läpi lakialoitteen, jolla laillistetaan jästinmetsästys.

Sirius osoittaa Aramintan nimen Harrylle heidän tutkiessaan Mustan sukupuuta, mutta hänen nimeään ei jostain syystä näy siinä sukupuun versiossa, jonka J.K. Rowling on julkaissut.

Nimen Araminta merkitystä ei tunneta, mutta Meliflua tulee todennäköisesti englannin mellifluous-sanasta, joka tarkoittaa hunajaista tai sulosointuista.

***

Lähteet:

Viikon sivuhahmo, osa 3: Unctuous Osbert

Viikon sivuhahmo on sarja, jossa tutustumme velhomaailman henkilöihin, jotka mainitaan ohimennen tai jotka esiintyvät vain kirjasarjan oheismateriaaleissa. Nämä aliarvostetut hahmot ovat osaltaan mukana rakentamassa velhomaailmasta oikeaa maailmaa. Emme tiedä heistä juuri mitään, mutta sen minkä tiedämme, sen me kerromme.

Unctuous Osbert

Taikaministeri vuosina 1789–1798. Häntä kritisoitiin siitä, että hän antoi rikkaiden ja arvostettujen puhdasveristen vaikuttaa itseensä liikaa.

Osbert oli itse joko puhdasverinen, mutta hänen sukunimeään ei löydy kahdenkymmenenkahdeksan puhdasverisen velhosuvun joukosta, joten joko suku ei syrjinyt jästejä ja jästisyntyisiä laajemmalti, tai sitten suku ehti sammua ennen 1900-lukua.

Osbert toimi taikaministerinä yhdeksän vuoden ajan, ja hänen jälkeensä virkaan astui ensimmäinen noitapuolinen taikaiministeri, Artemisia Lufkin.

Unctuous on hieman onneton etunimi, sillä se tarkoittaa lipevää tai maireaa.

***

Lähteet:

Olet tässä: Home Artikkelit Asiaa kirjoista