Lisko Scamander – utelias maailmanmatkaaja

Lisko – koko nimeltään Leguan Artemis Fido Scamander – on ehkä eniten tunnettu nykypolvelle siitä, että hän kirjoitti kirjan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Kirja esittelee erilaisia taikaolentoja sekä niiden elintapoja ja käyttötarkoituksia.

Liskon nimi on jo itsessään kiinnostava, ja sopii hyvin taikazoologille… sillä sellainen hän on. Leguan on tietenkin viittaus leguaaneihin, jästienkin tuntemaan matelijaheimoon, kun taas Artemis oli kreikkalaisessa mytologiassa metsästyksen jumalatar. Jostain syystä nimen Artemis on katsottu sopivan myös pojille. Fido taas on yleinen koiran nimi, joten sekin sopii hyvin eläinrakkaalle Liskolle.

Nimi on enne. Mutta kuka tämä sopivasti nimetty mies oikeastaan on?

Lisko syntyi vuonna 1897. Rakkauden ihmeotuksia kohtaan hän imi käytännössä jo äidinmaidosta, sillä hänen äitinsä oli innokas rotuhevoskotkien kasvattaja. Äiti olikin ensimmäinen, joka rohkaisi Liskoa tutustumaan tarkemmin ihmeotuksiin.

"Muistan kaukaa vuosien takaa seitsenvuotiaan velhon, joka vietti tuntikausia huoneessaan härklönttejä leikellen, ja kadehdin häntä odottaneita matkoja: synkimmästä viidakosta paahteisimmalle aavikolle, vuorenhuipulta rämesuolle tuo suttuinen härklönttien tuhrima poika etsi isoksi vartuttuaan otuksia...", Lisko kirjoitti myöhemmin, muistellessaan lapsuuttaan.

Emme tiedä onko Lisko puhdasverinen vai ei. Ainakin hänen äitinsä tuntuu olleen noita, harva jästi kun kasvattaa hevoskotkia. Scamanderin suku ei kuitenkaan ole yksi niistä kahdestakymmenestäkahdeksasta suvusta, joita pidetään ns. puhdasverisinä sukuina (mutta toisaalta, eipä Potterin sukukaan näihin kuulu).

Noin vuonna 1908 Lisko aloitti opintonsa Tylypahkassa. Hänet lajiteltiin Puuskupuhiin. Yksi hänen opettajistaan oli Albus Dumbledore, joka opetti muodonmuutoksia. Jossain vaiheessa tapahtui jotain dramaattista, ja Liskon toiminta uhkasi ihmishenkeä. Tarkat tapahtumat ovat hämärän peitossa, mutta asiaan liittyi jotenkin joku vaarallinen taikaolento. Rangaistuksena Lisko erotettiin Tylypahkasta, siitä huolimatta, että Dumbledore puhui hänen puolestaan.

Kuulostiko tutulta? Sama kohtalo kohtasi myöhemmin nuorta Rubeus Hagridia.

Ei ole oikein selvää, valmistuiko Lisko koskaan Tylypahkasta. Kirjassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kerrotaan hänen valmistuneen, eikä erottamista mainita lainkaan. Saiko hän ehkä palata kouluun myöhemmin? Sitä emme tiedä.

Oli miten oli, lähdettyään Tylypahkasta Lisko sai työpaikan taikaministeriöstä, kuten moni muu nuori noita ja velho noihin aikoihin. Lisko pääsi töihin taikaolentojen sääntö- ja valvontaosastolle, kotitonttujen sijoittamiskonttoriin. Hän piti työpaikkaansa kuolettavan pitkäveteisenä, mutta sai onnekseen jo kahden vuoden kuluttua siirron otusjaostoon, missä hänen uransa nopeasti lähti lentoon, kiitos hänen uskomattoman laajan tietämyksensä ihmeotuksista ja taikaeläimistä.

Kun Lisko oli noin 17–21-vuotias, riipi maailmaa ensimmäinen maailmansota. Vaikka sota ei iskenyt velhoihin ja noitiin aivan yhtä pahasti kuin jästeihin, se on todennäköisesti vaikuttanut Liskonkin elämään. Emme kuitenkaan tiedä miten.

Sota loppui aikanaan, ja vuonna 1918 Lisko sai Augustus Matoalta tehtäväksi kirjoittaa kirjan ihmeotuksista. Tämä olikin hyvä syy matkustella pitkin ja poikin maailmaa, ihmeotuksiin perehtyen. Kirja ilmestyi 1927 ja siitä tuli heti hitti, ja Liskosta kunnioitettu asiantuntija omalla alallaan.

Matkojensa aikana Lisko suuntasi New Yorkiin, missä hän muun muassa tapasi tulevan rouva Scamanderin, Porpentina Goldsteinin (kutsumanimi Tina). Hän ihmetteli amerikkalaisten noitien ja velhojen suhtautumista jästeihin – jästien kanssa kun ei Pohjois-Amerikassa saanut mennä naimisiin... eikä heidän kanssaan edes saanut ystävystyä! Brittiläiselle Liskolle tämä oli suuri ihmetyksen aihe.

Kirjoitettuaan kirjansa ja matkusteltuaan tarpeeksi (joksikin aikaa) Lisko palasi ministeriöön. Vuonna 1947 hän perusti ihmissusirekisterin, ja vuonna 1965 hän sai aikaiseksi kokeellisen jalostuksen kiellon. Tämä kielto, joka tehokkaasti on estänyt uusien, kesyyntymättömien hirviöiden kasvattamisen Britanniassa, on hänen suurin ylpeytensä. Lisko työskenteli myös lohikäärmeiden tutkinta- ja torjuntatoimistossa. -

Liskon työ on vuosien mittaan saanut kosolti tunnustusta. Hänelle myönnettiin Merlinin ritarikunnan kunniamerkki, Toinen luokka, tunnustuksena saavutuksista taikaotusten tutkimuksen eli taikazoologian parissa.

Nykyään Lisko on jo eläkkeellä. Hän asuu Dorsetissa vaimonsa Porpentinan ja kolmen lemmikkigäätän, Vilskeen, Paukkeen ja Nyrkin kanssa.

 Scamanderin sukuun kuulu myös ainakin yksi aikuinen lapsi, jonka poika, Rolf Scamander, on seurannut isoisänsä jalanjälkiä taikazoologian pariin. Rolf on naimisissa Luna Lovekivan kanssa. Pariskunta nauttii matkustelusta ja ihmeotusten etsimisestä. Heillä on kaksospojat Lorcan ja Lysander, jotka ovat paljon nuorempia kuin muiden samanaikaisesti Tylypahkaa käyneiden lapset.

You have no rights to post comments

Olet tässä: Home Artikkelit Asiaa kirjoista Lisko Scamander – utelias maailmanmatkaaja