Arvostelu: Vain palanen matkaa?

Harry Potter ja Feeniksin kilta
Ohjaus: Davis Yates

Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvassa Harry elää aikaa, jolloin hän ei olekaan Poika joka elää vaan Taikaministeriön mukaan Poika joka valehtelee. Jottei Cedric Diggoryn kuolemassa, Voldemortin paluussa sekä aikuistumisessa ole tarpeeksi vaivaa Harrylle, kohtaa hän vielä Dolores Pimennon. Onneksi elämästä löytyy myös ystävyyttä, rakkautta ja Albuksen kaartin –kokoontumisia. Ei pidä myöskään unohtaa Luna Lovekivaa ja narskuja.

Harry Potter ja Feeniksin kilta –elokuva vaikutti ensimmäisen katselukerran jälkeen parhaalta tähän mennessä ilmestyneistä Potter –elokuvista. Kuitenkin toisella katselukerralla ei voinut välttyä toiveelta käyttää joissakin kohtauksissa pikakelausta. Harry Potter ja Feeniksin kilta –elokuva on kyllä viihdyttävä, mutta varsinkin tekemällä tehdyt huumorilisäykset eivät enää jaksaneet naurattaa toista kertaa. Lisäksi nämä huumorikohtaukset vievät tilaa itse juonelta, ja paikoitellen jopa sotkevat elokuvaa. Elokuvassa eletään kuitenkin aikaa jolloin niin moni asia taikamaailmassa sekä Tylypahkan oppilaissa on muuttumassa tai muuttunut. Lisäksi huumorikohtaukset estävät välillä elokuvaa pääsemästä sille syvällisemmälle ja synkeämmälle tasolle. Elokuvasta löytyy kuitenkin sellaista tilannehuumoria, jota olisi voitu viljellä enemmänkin turhien lisäkohtausten sijaan.

Feeniksin kilta –elokuvassa saadaan hyvin käsiteltyä niitä repiviä tunteita, joita Harry käy lävitse viidentenä opiskeluvuotenaan. Kuitenkin suhde Siriukseen jää myös tässäkin elokuvassa varsin pintapuoliseksi. Siriusta nähtiin Harry Potter ja Liekehtivä Pikari –elokuvassa vain kasvona takassa, joten viidenteen elokuvaan olisi kaivannut enemmän Harryn ja Siriuksen välisiä keskusteluja. Elokuvaan jää kaipamaan muutakin syytä Harryn ja Siriuksen lämpimiin väleihin, kuin sen että Sirius on Harryn kummisetä.

Siriuksen kuolema ei ole kuvattu tarpeeksi traagisena. Elokuvan ei pidä eikä saakkaan orjallisesti noudattaa kirjaa, mutta Siriuksen kuolema on merkittävä tapahtuma Harryn elämässä. Harry menettää ainoan ihmisen, jonka kokee perheenjäsenekseen. Kohtauksessa elokuvan käsikirjoitukseen tehdyt muutokset yksinkertaisesti turmelevat ja muuttavat kohtausta niin, että sen kokee liian laimeana. Lisäksi Harryn ja Dumbledoren välinen keskustelu Siriuksen kuoleman jälkeen on aivan toisenlainen kuin sen kuuluisi olla. Harry on apaattinen, mutta ei vihainen. Aivan kuten Siriuksen kuolema on vain kuolema kuolemien joukossa.

 

MUITA ARVOSTELUJA

Katso ****
Episodi ****
ESS ****
HS:n NYT-liite ***
Mesta.net ***
Iltalehti ***
Elokuvateatteri.com **

Ronin roolia on kasvatettua Feeniksin kilta –elokuvaan. Ron ei enää jää niin taustalle kuin aiemmissa elokuvissa, vaan nyt hän käyttäytyy kuten todellisen parhaan ystävän kuuluukin. Rupert Grint osoittaakin roolissaan lahjakkuutta, vaikkakin myös Daniel ”Harry” Radcliffe sekä Emma ”Hermione” Watson ovat kehittyneet näyttelijöinä. Nevillen roolissa nähtävä Matthew Lewis tekee myös parhaan suorituksensa Harry Potter ja Feeniksin kilta –elokuvassa. Tässä elokuvassa Lewisin roolihahmo saa lisää syvyyttä ja Neville osoittaakin olevansa todellinen Rohkelikko.

Parhaimmat roolisuoritukset elokuvassa tekevät kuitenkin uudet näyttelijät, Imelda Staunton sekä Evanna Lynch. Staunton Dolores Pimentona on vaaleanpunainen näkymä lempeästä täti-ihmisestä, jonka kuoren alta paljastuu pelottava ja laskelmoiva taikaministeriön kantaa hinnalla millä hyvänsä ajava persoona. Pimento osaa hyödyntää Harryn periksiantamattomuutta, mutta Staunton ei kuitenkaan tee roolihahmostaan yliampuvaa. Myöskään Lynch ei tee Luna Lovekivasta teennäistä tai ylinäyteltyä. Lynch muokkaa Lunasta juuri sopivasti salaperäisen ja oudon. Lynch onkin haastatteluissa avoimesti kertonut olevansa Potter-fani. Ehkä juuri siksi hän saa roolihahmoonsa sellaista taikaa jota Lunasta on löydettävistä Feeniksin kilta –kirjasta.

Elokuvan suurimmat ongelmat ovat selkeästi käsikirjoituksessa. Elokuvassa tuntuu olevan paljon sellaista materiaalia, jota ei kenties tarvita. Tietenkään emme voi tietää tässä vaiheessa mikä saagan lopussa on olennaista. Harry Potter ja Feeniksin kilta –elokuva voi avautua lopullisesti vasta sitten kun koko tarina on saatu päätökseen. Feeniksin kilta ei ole paras Potter –elokuva, mutta ei huonoinkaan. Valkokankaalle on kuitenkin saatu vangittua Rowlingin kirjoihin luomaa taikaa, mutta jotenkin elokuva vaikuttaa vain palaselta jotakin suurempaa. Yhdeltä jaksolta jostakin suuremmasta ilman että se itse vie tarinaa tarpeeksi eteenpäin. Onneksi pahin pelko siitä, että elokuvan tärkein asia on Harryn ja Chon suutelukohtaus, ei pidä paikkaansa.

Arvostelu: Harry Potter ja Feeniksin kilta –elokuva ansaitsee kolme luutaa.

Teksti: Ronija
Kuva: JFA

You have no rights to post comments

Olet tässä: Home Elokuvat Feeniksin kilta Elokuvat Vanhat Potter-elokuvat Arvostelu: Vain palanen matkaa?