Arvostelu: Tilannehuumori ei voi korvata taikuutta

Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Ohjaus: Davis Yates

Pahuus valtaa maailmaa niin jästien kuin velhojen keskuudessa.  Tylypahkakaan ei ole enää turvallinen paikka, vaikka seinien sisällä jyllää myös nuori lempi. Harryn elämän täyttää myös pelko tulevasta mutta samalla valmistautuminen tulevaan rehtori Albus Dumbledoren johdolla.  Mystinen puoliverinen prinssi auttaa Harryä, mutta mikään muu kuin myöntäminen olevansa valittu ei auta saavuttamaan professori Kuhnusarvion hallussa olevaa ratkaisevaa tietoa. Mikään ei kuitenkaan auta kohtamaan sitä surua, jonka koko velhomaailma kokee Harryn kuudentena opiskeluvuotena.

Harry Potter ja Puoliverinen prinssi- elokuva on humoristisin verrattuna aiempiin Potter-elokuviin. Elokuvan tilannehuumori kasvaa entistä monisyisemmälle tasolle, mutta kuitenkin samalla syöden liikaa itse elokuvan juonta. Rowlingin luomassa maailmassa olisi kuitenkin ollut tarpeeksi sisältöä kantamaan läpi koko elokuvan keston ilman että elokuvan olennaiseksi osaksi nousee juuri tilannehuumori.

Juoni lepää liikaa sen tiedon varassa, että elokuvan katsojat ovat lukeneet kirjan. Elokuva jättää olennaisemmat asiat hyvin heikolle käsittelylle keskittyen liikaa epäolennaisuuksiin ja jopa kirjan ulkopuoliseen materiaaliin. Toisaalta kuudennen kirjan lukeneille elokuva tarjoaa mielenkiintoista pohdiskelua siitä, kuinka irrallisia juonikäänteitä solmitaan yhteen tulevissa elokuvissa.

Elokuvan käsikirjoituksesta puuttuu selkeästi voimakkuus ja se jokin taikuus, joka on välittynyt aiemmista Potter-elokuvista. Käsikirjoituksessa ei ole osattu päättää noudatetaanko kirjaa millä tasolla, joten elokuvasta on muodostunut liian sekava ja epäjohdonmukainen. Tunteiden ja tilanteiden ilmaisussa on yksinkertaisesti luotettu liikaa näyttelijöiden taitoihin ilmaista tunnetilaa muulla tavoin kuin puheella. Hahmot puhuvat ja vievät tarinaa eteenpäin, mutta keskustelu vaikuttaa liiaksi kahvipöytäkeskustelulta. 

Parhaan roolisuorituksen tekee  professori Horatius Kuhnusarvion roolissa Jim Broadbent, joka on saanut roolihahmoonsa omaleimaisuutta. Tämä  vain lisää Kuhnusarvion syvyyttä ja yllätyksellisyyttä, jota jopa Harry Potter ja Puoliverinen prinssi –kirjasta ei löydy.

Lähes loistavan roolisuorituksen tekee myös Ronald Weasleyn roolista tuttu Rupert Grint, joka ainoana kolmikon näyttelijöistä saa tuotua hahmoonsa jotain uutta. Rupert Grintin näyttelijätaidot pääsevät entisestään esille, koska Ronin rooli on suurempi kuin muissa elokuvissa. Paikoitellen Ronin sijasta elokuvassa olisi saanut näkyä enemmän  Evanna Lynchin näyttelemää Luna Lovekivaa tai Matthew Lewisin näyttelemää Neville Longbottomia, sillä näitä hahmoja elokuvateatterin kankaalla näkyi aivan liian vähän.

Daniel ”Harry Potter” Radcliffe sekä Tom ”Draco Malfoy” Felton eivät kykene tuomaan roolihahmojaan vaadittavalla tasolle. Kumpikin tekee roolisuorituksestaan liian sekavan. Kummankin näyttelijän kohdalla on aivan liikaa luotettu ulkonäöllisiin tekijöihin, enemmän kuin itse hahmon tarvitsemaan dynaamisuuteen. Lisäksi hahmot vaikuttavat liian ennakkoarvattavilta eikä katsojan omalle mielikuvitukselle tässä kohdassa jätetä tarpeeksi tilaa.

Elokuvan suurin pettymys tulee kuitenkin aivan sen lopussa. Taikamaailman suurta surua ei käsitellä tarpeeksi ja suruun liittyvää seremoniaa ei näytetä ollenkaan. Ainoastaan voi esittää toiveen, että ensimmäinen Harry Potter ja Kuoleman varjelukset  -elokuva alkaa siitä, minkä Harry Potter ja Puoliverinen prinssi -elokuva jätti kertomatta.

Arvostelu: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi ansaitsee kaksi luutaa.

You have no rights to post comments

Olet tässä: Home Elokuvat Puoliverinen prinssi Elokuvat Harry Potter ja puoliverinen prinssi Arvostelu: Tilannehuumori ei voi korvata taikuutta