Haastattelussa James ja Oliver Phelps

Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvan gaalaensi-iltaa saapuivat tällä kertaa tähdittämään Fred ja George Weasleyn rooleista tunnetut James ja Oliver Phelps. Kaksoset lensivät Helsinkiin suoraan Oslon kutsuvierasnäytöksestä ja saivat Tennispalatsin luona järjestetyssä fanitapaamisessa hurmioituneen vastaanoton. Sekä James että Oliver tuntuivat olevan hyvin otettuja saamastaan huomiosta, kun Harry Potter -fanit jututti poikia muiden median edustajien kanssa.

 

 
James & Oliver Phelps (Kuva: JFA)
James vasemmalla ja Oliver oikealla.

James: Vastaanotto eilisessä kutsuvierasnäytöksessä oli todella äänekästä, se oli yksi äänekkäimmistä tilaisuuksista, missä olen koskaan ollut. Suomalaiset fanit saivat meidät tuntemaan itsemme todella tervetulleiksi.

Oliver: Näin on. Juttelimme fanitilaisuudessa monien ihmisten kanssa ja osa heistä oli ollut paikalla kolmisen tuntia, osa jo aamukahdeksasta lähtien...

James: Osa oli ollut paikalla ilmeisesti jopa 15 tuntia.

Oliver: Kun käymme Jamesin kanssa näissä tilaisuuksissa, pyrimme aina tapaamaan mahdollisimman monia faneja, sillä ilman heitä meillä ei olisi mitään syytä olla täällä. Kun katselee paikalle saapuneita ihmisiä, uuden elokuvan vetovoiman näkee selvästi. On todella hienoa katsella fanien innostuneita ilmeitä ja nähdä heidän omistautumisensa. Eilenkin paikalla oli todella monia faneja, jotka olivat pukeutuneet Potter-maailman hahmoiksi.

James: Se tekee kaikista aikaisista aamuista ja pitkistä päivistä Leavesdenin studiolla tai muilla kuvauspaikoilla todellakin vaivan arvoista.

Löytyykö kirjoista jotain sellaisia Frediin ja Georgeen liittyviä tapahtumia, joita ei ole sisällytetty elokuviin, mutta jotka te itse olisitte halunneet mukaan leffoihin?

Oliver: Varmaankin nelosessa... ei kun viitosessa ollut kannettava räme, se olisi ollut hienoa nähdä. Mutta valitettavasti se ei oikein sopinut yksiin pääasiallisen juonenkulun kanssa ja kun aikaa on vain kaksi ja puoli tuntia, jotain on pakko jättää pois. Muistan ensimmäisen leffan ajoilta sen, kuinka jo silloin sanottiin, että jos kaikki ensimmäisessä kirjassa olleet asiat olisi sisällytetty ensimmäiseen elokuvaan, leffasta olisi tullut seitsemän tunnin mittainen, eikä se oikein käy päinsä. Onhan se toki harmillista, että monet kirjoissa olevat asiat joudutaan jättämään pois elokuvista, mutta ajattelen asian niin, että tärkeimmät juonenkäänteet ovat kuitenkin mukana, mikä tavallaan korvaa puuttuvia asioita. Jotkut fanit varmasti pettyvät, koska kaikki kirjojen tapahtumat eivät ole mukana elokuvissa, mutta niin siinä aina käy, kun kirjasta tehdään elokuva.

Puoliverisen prinssin kohdalla monet fanit ovat olleet pettyneitä siihen, että Dumbledoren hautajaiset oli jätetty pois.

Oliver: Ymmärrän. Sellaisten asioiden kanssa täytyy olla varovainen, ettei suututa liian monia faneja. Elokuvassa on kuitenkin todella hieno kohtaus, kun Tähtitornin tapahtumien jälkeen näytetään Suurta Salia, jonka ikkunat ovat säpäleinä, ja Salin keskellä on Dumbledoren tyhjä tuoli. Se on todella koskettava ja merkityksellinen kohtaus. Hautajaisia näytetään elokuvissa jatkuvasti, joten tuollainen hyvin yksinkertainen ja pelkistetty ilmaisu todella pysäyttää katsojat ja saa heidät ajattelemaan asiaa. Moni kokee sen kohtauksen todella liikuttavana.

Fred ja George Weasley ovat elokuvissa aikamoisia villikkoja ja keksivät paljon kepposia. Kuinka samanlaisia te olette kuin roolihahmonne?

James: Fred ja George ovat ehdottomasti kirjojen ja elokuvien hauskimpia hahmoja ja heitä on todella hauska näytellä. Aina kun alamme pelleillä tai tehdä pientä jäynää kuvauspaikalla, muita näyttelijöitä saatetaan torua asiasta, mutta me sanomme vain, että olemme metodinäyttelijöitä ja yritämme päästä sisälle hahmoihimme. Fredin ja Georgen näytteleminen on todella kivaa, enkä oikeastaan edes haluaisi näytellä ketään toista hahmoa Potter-elokuvissa.

Teillä on Puoliverinen prinssi -elokuvassa vain muutama repliikki. Nähdäänkö Frediä ja Georgea enemmän kahdessa viimeisessä Harry Potter -elokuvassa?

Oliver: Toivottavasti kyllä. Tiesimme toki kirjan ja käsikirjoituksen luettuamme, että Fredillä ja Georgella on aika pieni osa Puoliverisessä prinssissä, koska he lähtivät Tylypahkasta sarjan edellisessä osassa ja perustivat oman pilailupuodin. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että Weasleyn Welhowitsit -kauppa pääsi mukaan elokuvaan, sillä se on juuri sellainen, miksi olin sen kuvitellutkin kirjan luettuani. Elokuvastudion taiteellinen osasto on tehnyt fantastisen upeaa työtä ja tehnyt kaupasta juuri sellaisen, minkälaiseksi se kirjassa kuvaillaan. Meille tarjoutui tilaisuus päästä käymään Weasleyn Welhowitsit -lavasteissa ennen kuin muut näyttelijät saapuivat paikalle ja kun katselimme ympärillemme tyhjässä kaupassa, sanoimme toisillemme, että ”this is it”, tämä on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Fredin ja Georgen haluttiin pukeutuvan elokuvassa hienoihin, räätälin tekemiin pukuihin, ja kun kävelimme puvut päällä lavasteisiin, meidän oli vaikea uskoa, että se oli todella meidän kauppamme. Kaikki paikalla olleet olivat todella innostuneita kaupasta ja siellä olleista tavaroista, enkä usko, että Davidin [Yates, ohjaaja] tarvitsi ohjata ihmisiä paljonkaan, siis sanoa vaikkapa että ”ok, sinä olet nyt todella innoissasi tästä ja haluat ehdottomasti nähdä tuon”, sillä kaikki olivat oikeasti aivan haltioissaan ja tutkivat tavaroita innokkaasti. Se oli aivan mahtavaa ja olen todella kiitollinen, että Fredin ja Georgen kauppa pääsi mukaan elokuvaan. On hienoa nähdä, että Fredillä ja Georgella menee hyvin.

Kuinka suuri osa Weasleyn Welhowitsit -kaupassa nähtävistä lukuisista esineistä oli oikeita ja kuinka suuri osa oli tehty tietokoneella?

James: Lähes kaikki oli aitoa, noin 99 prosenttia kaikista kaupassa nähtävistä esineistä oli aitoja proppeja. Ainoastaan kaupassa pyörivät ilotulitukset oli tehty tietokoneella, kaikki muu oli aitoa. Monissa elokuvissa käytetään paljon tietokoneanimaatioita vastaavanlaisissa kohdissa, mutta tämä kohtaus haluttiin pitää mahdollisimman aitona ja todentuntuisena.

Oliver: Esimerkiksi yhdessä kohdassa kauppaa nähdään iso nukke, joka kävelee Professori Pimennon yläpuolella. Se tehtiin tarkkaan tasapainotettujen painojen avulla, siis niin, että nukke liukuu vaijeria pitkin ja painot pitävät sen pystyssä ja liikkeellä.

James: Olisi ollut todella mahtavaa, jos elokuvaan olisi saatu mahtumaan koko Weasleyn Welhowitsit -kauppa ja kaikki sen yksityiskohdat, sillä lavaste oli kaksi- tai kolmikerroksisen talon korkuinen. Kaupan ulkopuolella on kuusimetrinen versio minusta silinterihattu päässä, minkä näkeminen tuntuu edelleen aika surrealistiselta. Tuo kuusimetrinen versiokin liikkui oikeasti, se nosti hattuaan ja hatun alta paljastui kani, ja kun se nosti hattuaan uudestaan, alla ei ollutkaan mitään. Weasleyn Welhowitsit oli todella fantastinen ja hauska lavaste ja kuten sanoin, kaikki siellä oli aitoa. Tai aitoa ainakin päällisin puolin, eihän siellä sentään ihan oikeita ryynirakeita tai muita vastaavia ollut. Kaikki pitivät siitä todella paljon.

Oliver: Vierailu Weasleyn Welhowitseissä on muutenkin kiinnostava kohtaus, sillä siellä tapahtuu paljon asioita. Esimerkiksi kohta, jossa Hermione katselee lemmenjuomia ja nostaa sitten katseensa ja näkee McLaggenin flirttailevan hänelle. Tai se kohta, jossa Ron on lähdössä ja Lavender sanoo hänelle jotakin. Kaupassa tapahtuu paljon sellaisia juttuja, joista paljastuu lisää myöhemmin elokuvan aikana, vaikka katsoja ei sitä siinä vaiheessa vielä hoksaisikaan. Sekin on aika kiinnostava kohta, kun Ron, Harry ja Hermione lähtevät Welhowitseistä ja kävelevät pitkin Viistokujaa ja kaikki ympäröivät kaupat ovat pimeinä, paitsi kirkkaanvärinen pilailupuoti heidän selkänsä takana. Siinä kohdassa näkyy selvästi, kuinka pimeät voimat ovat alkaneet vaikuttaa velhojen ja noitien elämään yhä enemmän ja enemmän - lukuun ottamatta Weasleyn veljeksiä, jotka viittaavat kintaalla Voldemortille ja elävät omaa elämäänsä pimeistä voimista huolimatta.

James & Oliver Phelps (Kuva: JFA)
James vasemmalla ja Oliver oikealla

Minkälaista on työskennellä muiden Potter-elokuvissa esiintyvien näyttelijöiden kanssa?

Oliver: Ei se tunnu työltä ollenkaan, kun vietämme aikaa yhdessä. Se on pelkkää hauskanpitoa. Olemme tehneet elokuvia yhdessä jo yhdeksän vuotta ja siinä ajassa olemme oppineet tuntemaan toisemme todella hyvin. Voisi helposti kuvitella, että kaikkien näiden vuosien jälkeen Dan olisi meille Harry, Rupert olisi Ron, Emma olisi Hermione, Tom olisi Malfoy ja Matt olisi Neville, mutta ei se todellakaan ole niin. Meille he ovat vain Tom, Dan, Rupe, Emma ja Matt, ja sama kaikkien muiden kohdalla. Olemme hyviä ystäviä keskenämme eikä kenenkään meistä tarvitse hermoilla tai tuntea oloaan epävarmaksi. Olemme kaikki vuosien kuluessa kasvaneet ihmisinä ja kehittyneet näyttelijöinä, mikä varmasti näkyy myös siinä, miten esittämämme hahmot käyttäytyvät suhteessa toisiinsa.

Entä minkälaista on ollut työskennellä Britannian kuuluisimpien näyttelijöiden kanssa? Esimerkiksi Alan Rickmanin, Michael Gambonin, Maggie Smithin, Gary Oldmanin ja Helena Bonham-Carterin kanssa?

James: Potter-elokuvista on aina sanottu, että ne ovat kuin Britannian filmiteollisuuden Kuka Kukin On. Kaikki elokuvissa mukana olevat näyttelijät ovat todella avoimia, minkäänlaista diivailua tai egotrippailua ei ole näkynyt, vaikka toisin voisi ehkä olettaa, koska monilla heistä on harvinaisen menestyksekäs ura takanaan. He ovat kaikki todella mukavia ja heille on helppo mennä juttelemaan. Esimerkiksi Michael Gambon on kerran jopa tarjonnut apuaan minulle ja Oliverille. Olimme menossa lukemaan Pekka ja Susi -satua orkesterin säestämänä ja Michael kysyi minulta: ”Mitä suunnitelmia sinulla on viikonlopuksi, James?” Kerroin hänelle, että meidän pitäisi lukea satua orkesterin säestyksellä. ”Hermostuttaako sinua?” hän kysyi. ”No joo, vähän”, vastasin. Tähän Michael sanoi: ”Kuule, minä olen tehnyt saman muutama vuosi sitten” ja tarjoutui harjoittelemaan kanssani vuorosanoja. Olen siis päässyt lukemaan satua ja harjoittelemaan vuorosanoja Michael Gambonin kanssa, mistä moni ihminen varmasti antaisi mielellään oikean kätensä. Olemme olleet todella onnekkaita.

Oliver: He ovat kaikki todella mukavia. Jos tapaat kuvauspaikalla vaikkapa Alan Rickmanin tai Robbie Coltranen ja sinulla on hiukan epävarma olo sen suhteen, mitä seuraavassa kohtauksessa pitäisi tehdä tai miten siinä pitäisi toimia, heiltä on helppo kysyä neuvoa. Ohjaaja David Yates on tietysti viime kädessä se, joka päättää asioista, mutta Alanilta, Robbielta ja muilta voi aina kysyä, miten he itse näyttelisivät jonkin tietyn kohtauksen. He ovat todella avuliaita ja selittävät mielellään, miten he itse toimisivat, mikä on todella uskomatonta kun miettii, mitä kaikkea he ovat tehneet. Olemme oppineet heiltä valtavasti, eikä sitä oppia olisi mitenkään voinut ostaa rahalla. On ollut todella ainutkertaista päästä juttelemaan heidän kaltaistensa ihmisten kanssa työn lomassa ja silloin, kun heillä itsellään on työvaihde päällä.

Oletteko saaneet näiltä kokeneemmilta näyttelijöiltä mitään vinkkejä tai erityisiä neuvoja?

Oliver: Minulle on jäänyt mieleen erityisen selvästi ensimmäisen elokuvan ensimmäinen kutsuvierasnäytös, joka oli siihen aikaan valtavan iso tapahtuma. Viimeisimpään vastaavaan tapahtumaan verrattuna se oli toki aika pienimuotoinen tilaisuus, mutta siihen aikaan se tuntui todella isolta jutulta. Juttelimme elokuvateatterin ulkopuolella Robbie Coltranen kanssa ja hän sanoi meille: ”Tämä on vähän sama juttu kuin jos teidän ensimmäinen autonne olisi Rolls Royce. Mikään tämän jälkeen ei tule olemaan yhtä suurta...” Sinänsä se oli kyllä oikein hyvä neuvo, sillä pahinta, mitä siinä kohtaa voi tehdä, kun viimeiset Potter-elokuvat on kuvattu, on kuvitella, että kaikki tästä eteenpäin tulee olemaan yhtä suurta ja suosittua. Kun sen pitää mielessä, tätä kaikkea osaa arvostaa ja tästä osaa olla kiitollinen. Esimerkiksi eilisen kaltaisia fanitapaamisia ei satu kohdallemme kovinkaan usein. Oli todella, todella hienoa tavata faneja ja jutella heidän kanssaan, kun he olivat odottaneet meitä niin kärsivällisesti ja olivat niin innokkaita tapaamaan meidät.

Mikä Harry Potter -elokuvista on teidän oma suosikkinne ja miksi?

Oliver: Kyllä se varmaan on Puoliverinen prinssi, enkä nyt sano tätä vain siksi, koska olemme täällä mainostamassa sitä. Puoliverisessä prinssissä tapahtuu paljon ja mielestäni se antaa aika realistisen kuvan yläkoulu- ja lukioikäisten koulusta. Kaikki peruskoulun käyneet tietävät, että yläkoulussa voi nähdä tyttöjä ja poikia halailemassa ja pussailemassa nurkan takana hyppytuntien aikana, ja tätä samaa kuvataan myös Puoliverisessä prinssissä. Esimerkiksi siinä kohdassa, kun Professori Kalkaros vie Malfoyn pois Kuhnusarvion juhlista ja koittaa rauhoitella tätä, kuvassa näkyy myös pariskunta suutelemassa pylvääseen nojaillen. Muitakin vastaavia pieniä juttuja löytyy ja minusta se tuo elokuvaan realismia, sillä juuri niinhän teini-ikäiset käyttäytyvät. Toisaalta myös pimeyden voimat ovat paljon selkeämmin esillä Puoliverisessä prinssissä kuin esimerkiksi kahdessa ensimmäisessä Potter-elokuvassa. Voldemort on tässä elokuvassa paljon enemmän läsnä ja paljon pelottavampi kuin aiemmin ja leffassa näytetään myös, kuinka pahoja hänen liittolaisensa ovat. Esimerkiksi tapahtumat Weasleyn perheen kotona Kotikolossa kertovat selvää kieltään siitä, kuinka pahoja Voldemortin liittolaiset ovat ja kuinka kammottavia asioita he ovat valmiita tekemään.

James: Myös visuaaliselta kannalta Puoliverinen prinssi on tähänastisista Potter-elokuvista paras. Kuvauksesta vastaava Bruno Delbonnel [Director of Photography] on tehnyt upeaa työtä valaistuksen ja kuvauksen suhteen. Erityisesti Harryn ja Malfoyn Sektumsempra-kohtaus on visuaalisesti uskomattoman vaikuttava. Kun mukaan otetaan vielä huipputason efektit, elokuva on visuaalisesti todella upeaa katsottavaa. Olen ylpeä, että olen saanut olla mukana niin mahtavassa elokuvassa.

Miltä teistä tuntuu katsella ensimmäisiä Potter-elokuvia?

Oliver: Siitä taitaa olla hyvin pitkä aika, kun viimeksi olen nähnyt Viisasten Kivi -elokuvan, vaikka se taitaakin nykyään olla yksi joulupäivän perinteisistä tv-ohjelmista Britanniassa. Viime jouluna surffailimme joulupäivällisen jälkeen tv-kanavia kaikessa rauhassa ja kuningattaren perinteisen joulupuheen jälkeen ruudulle paukahtikin yhtäkkiä Harry Potter -elokuva. Oli aika omituista nähdä kaikki näyttelijät ja etenkin meidät itsemme niin nuorina. Olimme tosi lyhyitä ja meillä oli hassut, korkeat äänet.

James: Se tuntui samalta kuin jos äiti kaivaisi esiin vanhoja videonauhoja lapsuusajoilta, siis yhtä nololta.

Oliver: Kaikki näyttävät hirveän nuorilta ja se tuntuu tosi oudolta, koska emmehän me itse ole huomanneet vanhenevamme, kun olemme viettäneet yhdessä kaikki nämä vuodet. Fanit varmasti huomaavat, kuinka paljon olemme muuttuneet ja kasvaneet elokuvien myötä, mutta me olemme nähneet toisiamme jatkuvasti, joten emme pysty näkemään, kuinka paljon kukin meistä on kasvanut ja kuinka erilaiselta kukin meistä näyttää nykyään kuin silloin, kun ensimmäisiä elokuvia tehtiin. On hauska huomata, kuinka paljon esimerkiksi Matt Lewis on muuttunut. Nuorempana hän oli vähän semmoinen rotevampi kaveri, mutta nykyään hän on todella hyvässä kunnossa ja tosi urheilullinen tyyppi ja ihan erinäköinen kuin nuorempana.

Kun viimeisen kysymyksen aika koitti, Harry Potter -fanien edustaja päätti heittää Jamesille ja Oliverille todellisen fanikysymyksen.

Jos joutuisitte vastakkain Professori Kalkaroksen, Voldemortin ja Bellatrix Lestrangen kanssa ja teillä olisi mahdollisuus avadakedavrattaa yksi heistä, antaa yhdelle heistä Amortentiaa eli lemmenjuomaa ja langettaa yhdelle heistä Komennuskirous, kuka saisi osakseen Avada Kedavran, kuka lemmenjuomaa ja kenelle langettaisitte Komennuskirouksen?

Oliver: Antaisin lemmenjuoman Voldemortille, mutta lähettäisin sen Kalkaroksen nimissä.

James: Minä varmaankin avadakedavrattaisin Bellatrixin, ihan vaan kostoksi siitä, mitä seiskakirjassa tapahtuu. Kalkarokselle langettaisin Komennuskirouksen ja...

Oliver: Minä en langettaisi kirousta Kalkarokselle vaan Voldemortille, koska haluaisin nähdä hänen matelevan maassa. Kalkarokselle antaisin sittenkin lemmenjuoman, mutta lähettäisin sen Voldemortin nimissä.


Monia hyviä kysymyksiä jäi ikävä kyllä kysymättä, eikä haastattelunauhan perusteella voinut aina sataprosenttisen varmaksi sanoa, kumpi kaksosista minkäkin vastauksen antoi.

 

Phelpsin veljekset ja Expelliarmus
Phelpsin veljekset ja Expelliarmus
 Phelpsin veljekset ja JFA
 Phelpsin veljekset ja JFA


Teksti: Expelliarmus
Kuvat: JFA

You have no rights to post comments

Olet tässä: Home Elokuvat Puoliverinen prinssi Artikkelit Tapahtumat Haastattelussa James ja Oliver Phelps