Arvostelu: Käännösten taikaa

Harry Potter -fanien JFA osti, luki ja arvosteli suomentaja Jaana-Kapari Jatan kirjan torstaina 28. helmikuuta 2008.

Kuva: JFA

Käännösten taikaa

Silmäilin suomentaja Jaana Kapari-Jatan oman kirjan kantta istuessani junassa Lahden rautatieasemalla. Junan töksähtäessä liikkeelle avasin Pollomuhku ja Posityyhtysen ja varovaisesti aloitin kirjan lukemisen. Tuntui kuin olisin aloittanut mitä tahansa uutta Harry Potter -kirjaa. Tunne ainakin oli samankaltainen.

Saapuessani vajaan tunnin kuluttua, mutta silti ykskaks yllättäen Helsingin rautatieasemalle olin ahminut kirjaa jo sen puoliväliin saakka. Olin huomaamattani uppoutunut täysin kirjan sisältöön. Kapari-Jatan teksti on mielenkiintoisen aiheen lisäksi helppolukuista, selkeää ja oikeasti todella mukavaa luettavaa.

Kirja ei poistunut mielestäni, vaikka jouduinkin sulkemaan sen laukkuuni junasta poistuttuani. Tammen lehdistötilaisuudessa pääsin jatkamaan aiheesta lisää kuunnellen Jaanan kerrontaa kirjastaan ja Potter-työstään. Siitä lisää Medbin laatimassa raportissa. Paluumatkalla Lahteen kaivoin kirjan taas esiin ja ennätin lukea sen loppuun asti juuri ennen Lahden päätöspysäkkiä.

Päälle neljäkymmentä lukua käsittävä kirja voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Kapari-Jatta vastailee hänelle kysyttyihin kysymyksiin perusteellisesti ja selventäen. Vastaan tulee tuttuja, hyvin usein kuultuja kysymyksiä, mutta saamme myös tietää paljon asioita kirjojen kääntämisestä, joita emme ole tulleet edes ajatelleeksi. Kapari-Jatta painottaa, että suomentaminen ei tosiaankaan ole sitä, että alkuperäisteoksesta käännetään tekstiä suoraan. Tätä seikkaa kirjailija valaisee luvussa "Miten kirjan kieli vaihtuu?". Kirja paljastaa vastaukset myös kysymyksiin "Teetkö töitä kotona?", "Kuka suomentaa kirjan nimen?", "Miksi Harry Potter -kirjoja luetaan niin paljon?", Oletko tavannut J.K. Rowlingin?" ja "Miksi jotkin nimet on suomennettu ja toisia ei?" sekä moniin muihin.

Pollomuhku ja Posityyhtysen toinen osio käsittelee käännettyjen sanojen ja termien alkuperään ja syntyyn. Kapari-Jatta paljastaa, kuinka syntyi muunmuassa sanat hevoskotka, kaikkari, Villisilmä Vauhkomieli ja pollomuhku sekä posityyhtynen. Hän myös kertoo, kuinka Tylypahkan opettajien ja tupien, taikamaailman kirjailijoiden, kummitusten ja loitsujen käännökset ovat muovautuneet suomeksi.

Kirjassa Kapari-Jatta haastattelee muutaman sivun verran kuvittaja Mika Launista, jolla on myös oma vaikutuksensa Potter-kirjojen suomennosten laatuun.

Kirjaa on moitittu ennakkoon siitä, että se ei sisällä tietoa viimeisen kirjan, Harry Potter ja kuolemien varjelusten, käännösurakasta, sillä Kapari-Jatta ei halunnut spoilata kirjallaan niitä, jotka eivät välttämättä ole Harryn tarinaa kokonaan vielä lukenut. Teoksessa ei varsinaisesti käsitellä kirjojen juonia noin muutenkaan, joten seitsemännen kirjan puuttumista ei oikeastaan edes huomaa.

Tuomio: Näin viimeisen Harry Potter -kirjan ilmestymisen kunniaksi Pollomuhku ja Posityyhtynen on oikein erinomainen teos kertomaan, minkälaisen urakan Rowlingin luoma kirjasarja on tuonut kääntäjälle, ja kuinka käännöstyö on yleensäkin saanut enemmän huomiota viime vuosina. Tämä kirja pääsee hyllyyn Pottereiden englanninkielisten alkuteosten ja suomenkielisten laatukäännösten väliin.

Arvio: 5 luutaa


Teksti ja kuva: JFA

You have no rights to post comments

Olet tässä: Home Kirjat Muut Potter-aiheiset kirjat Arvostelu: Käännösten taikaa