Näytelmän arvostelu

 Paljon melua teatteristä -blogin Katri Leikola kävi jo katsomassa näytelmän Harry Potter and the Cursed Child. Julkaisemme tässä alkujaan blogissa julkaistun arvostelun näytelmästä. Arvostelu ei sisällä spoilereita.

Kommentit varsinaiseen blogiin, kiitos.


Harry Potter and the Cursed Child part 1 & 2 / Palace Theatre 14.7. & 15.7.2016

 

Sanomattakin oli selvää että nämä näytelmät piti nähdä ja vieläpä mahdollisimman pian. Monestakin syystä. Ensinnäkin ennakkoesitysten liput olivat hieman halvempia kuin itse esitykset. Maksoin nyt £90 kahdesta näytelmästä, ei paha. Paikka oli tokan parven neljännellä rivillä, ei ihan keskellä. Mutta se oli erinomainen paikka, vaikkei ihan kallein (=paras) ollutkaan. Ennakkolippujen hinnat ovat vaihdelleet £17-70/näytelmä.

Toinen syy nähdä tämä "ajoissa" oli tämä nimenomainen miehitys. Koska näytelmät tulevat pyörimään uskoakseni useita vuosia Lontoossa, niin miehitys tulee vaihtumaan luultavasti 3-4 kk kuluttua avauksesta. Ja tässä oli usea sellainen näyttelijä jonka halusin nähdä näissä rooleissa. Kolmas syy, no, en vain malta odottaa pidempään, koska olen Harry Potter -fani :-)

Ennakkonäytöksiä esitettiin kaikenkaikkiaan yli 7 viikkoa, joka on tosi pitkä aika Lontoonkin mittapuulla. Esitystä on sinä aikana hiottu, ja esimerkiksi jo heti alussa poistettiin elävät pöllöt (!!) lavalta (ja katsomosta). Siinä vaiheessa kun minä nämä näytelmät näin, oli näytöksiä vedetty jo yli 5 viikkoa, eli uskoisin ettei esitys ehkä enää sen jälkeen niin kauheasti muutu.


Harry Potter and the Cursed Child -näytelmien virallinen ensi-iltapäivä on tätä kirjoittaessani tänään eli lauantaina 30.7. siten, että ensimmäinen osa (2 h 50 min) vedetään iltapäivällä ja toka osa (2 h 40 min) illalla. Katselin äsken striimiä red carpetilta ja seurailin Twitteristä iltapäivän hulinoita. Joten tuli fiilis nyt naputella ajatuksiani.

Näytelmään pohjautuva kirja (en tiedä onko se varsinaisesti vain näytelmäteksti, mutta uskoisin niin koska sillä nimellä sitä on mainostettu. Nimenomaan script, eikä book) tulee myyntiin ensi yönä, Suomessa sitten saatavilla aamusta. Lontoossa (ja Oxfordissa) ainakin kaikki kirjakaupat viettävät julkaisuyötä erilaisin tapahtumin jne ja se tulee myyntiin siis puoleltaöin.

Kummankin näytelmän jälkeen katsoja saa rintamerkin, jotka muodostavat yhdessä parin.

Itse näytelmästä en voi, enkä halua, kertoa paljoa - tai oikeastaan juuri mitään. Se on ollut Rowlingin ja muiden tekijöiden toive. Keep the Secrets. On paljon kivempaa mennä katsomaan kun ei tiedä etukäteen kuin tarinan alkuasetelman. Eli sen että se alkaa juuri siitä mihin viimeinen Harry Potter-kirja loppuu. Siihen kun Harry, Ginny, Ron ja Hermione ovat King's Crossin laiturilla 9 3/4, saattamassa lapsiaan Hogwartsin junaan. 19 vuotta myöhemmin kuin HP-kirjat tapahtuvat.

Rowlingin kanssa tarinaa on ollut ideoimassa myös Jack Thorne ja John Tiffany, joista ensiksimainittu sitten muokkasi tarinan näytelmiksi, ja jälkimmäinen ohjasi. Thorne on näytelmäkirjailija, mutta on kirjoittanut myös televisioon ja elokuviinkin juttuja. Muhun teki aikoinaan suuren vaikutuksen hänen näytelmäversionsa Let The Right One In:istä. Jonka John Tiffany ohjasi mm. Royal Courtille. Tiffanyn ohjauksista LTROI:n lisäksi olen nähnyt myös Royal Courtissa esitetynThe Pass:in. Eli kummankin työt olivat entuudestaan tuttuja ja tykättyjä. Siksipä luotto tähän porukkaan oli kova.
 
Eikä tarvinnut pettyä. Tarina itsessäänkin on hyvä ja kantaa ihan kummankin näytelmän. Tuttuja ihmisiä, tuttuja paikkoja ja tuttuja asioita. Mutta myös uusia ihmisiä ja ihmissuhteita ja koukeroita ja juonenkuvioita. Ei toisaalta ehkä ihan Nobel-kirjallisuutta, mutta toimii ainakin Potter-faneille. Moni asia saa selityksen, ja katsoja saa kokea monta ahaa-elämystä!
 
Ja katsojat, ne on ihania! Sitä huokausten, naurunpuuskien ja väliaplodien määrää. Muuten ollaan hipihiljaa, ja keskitytään esitykseen täysillä. Aika paljon lapsia ja nuoria, kokonaisia perheitä, kolmekymppisiä kaveriporukoita. Valokuvauskieltoa noudatetaan hyvin, ainakin esityksen aikana. Lavalla on monta sellaista henkilöä ja hahmoa joita ei ole mainittu käsiohjelmassa, ja moni heistä saa aikaan aplodit pelkästään ilmaantumisellaan lavalle. Tämmöisessä porukassa on kiva katsoa teatteria, kun kaikki ovat täysillä mukana. Vieressäni istuu 6-henkinen perhe ja toisella puolella joukko itseni ikäisiä rouvia. Jutellaan väliajalla ja kaikki ovat ihan yhtä fiiliksissä, ja silmät loistavat. 

Mutta se mikä tekee tästä esityksestä oikeasti ihan maagisen on se kokonaisuus. Näyttelijät tekevät kaikki erinomaista työtä lavalla. Heitä on yhteensä yli 40 henkeä ja joukkokohtauksissa on hienoja, jopa tanssillisia koreografioita (Steven Hoggett vastaa liikkeistä). Mielestäni casting on oikein onnistunutta, vaikka etukäteen Hermionea esittävän Noma Dumezwenin ihonväri herättikin paljon negatiivistakin keskustelua (en käsitä!!). Rooleihin on valittu Rowlingin mukaan parhaat henkilöt esittämään näitä ihmisiä, ja näin onkin. Minä ainakin pidin kaikista. Näyttelijöistä itselle tutuin onJamie Parker vaikka ainakin Paul Bentall (esitti mm. Vernon Dursleytä), Chris Jarman (esitti mm. Lajitteluhattua), Helena Lymbery (esitti mm. Petunia Dursleytä ja Matami Huiskia), Andrew McDonald, Alex Price (esitti Draco Malfoyta), Cherrelle Skeete (esitti Rose Grainger-Weasleytä) jaDylan Standen on tullut nähtyä teatterissa ennenkin.
 
Poika (Sam Clemmett) ja isä (Jamie Parker) stage doorilla

Joo, Jamie Parker. Ei ehkä ensimmäinen näyttelijä joka tuli mieleeni Harry Potterin rooliin, kun näytelmästä alettiin puhumaan julkisesti. Mutta olen käynyt katsomassa lukuisia näytelmiä missä herra on näytellyt, ja on se kyllä ehdottomasti huipputaitava. Oli se sitten Shakespeareä tai musikaaleja, kaikki sujuu. Eikä tarvinnut pettyä nytkään, hyvin Jamie vetää aikuisen Harryn roolin. Poikamainen charmi on siellä edelleen, mutta kaikki ne "aikuisten" jutut mitä Harry joutuu tässä käymään läpi, kyllä ne tuodaan hyvin esille.

   

Paul Thornley on myös erinomainen Ron Weasley, tarpeeksi kujeileva, ruokaa ajatteleva ja hieman hupsu, nyt vielä aikuisenakin. Noma Dumezweni on myös todella loistava Hermione. Ronin ja Hermionen välillä on ihanaa, käsinkosketeltavaa kemiaa. Ihan samaa kemiaa ei ole ehkä Harryn ja Ginnyn (ihanan raikas Poppy Miller) välillä. Isossa roolissa on myöskin Draco Malfoy (Alex Price) poikansa Scorpiuksen (Anthony Boyle) kanssa, ja kumpikin ovat tosi mallikkaita (ja blondin peruukin kanssa myös "näköisiä"). Harryn lapsista erityisen upean roolityön tekee Albus (Sam Clemmett). Mukana tarinassa on myös henkilö nimeltä Delphi Diggory (jota esittää virkistävä Esther Smith), joka muistuttaa kovasti erästä toista henkilöä Potter-maailmasta.
 
Ron Weasley (Paul Thornley) jaksoi hymyillä kuin Naantalin aurinko

  
Ja mitä olisi Harry Potter-näytelmä ilman magiaa! Vaikka aika monta juttua teatterin lavoilla on tullut nähtyä, niin tämmöisiä juttuja ei koskaan ennen. Eli kaikenlaiset teatterimagiatemput on käytössä. Miten hienosti asioita saadaan lentämään, katoamaan, ilmestymään, muuttamaan muotoaan! Moni tempuista saa katsojan haukkomaan henkeään, ja vaikka tietääkin miten joku homma on hoidettu, niin se on tehty niin taiten, että sitä jää vaan äimistelemään. Kauaa ei yhtä kohtaa kerkeä jäädä ihailemaan, kun mennään jo eteenpäin. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkästään nopeatempoista tai taikatemppua toisensa perään, vaan mukana on paljon suvantokohtia; rauhallisempia hetkiä milloin keskustellaan tunteista, ihmissuhteista ja läheisistä. Liialliseen siirappisuuteen ei kuitenkaan sorruta, onneksi.

Teatterin ulkopuolellakin oli upeat lohikäärmelyhdyt

Käsiohjelma noudattaa tätä samaa salamyhkäisyyttä näytelmän ympärillä. Koska mukana lavalla on monta tyyppiä keitä ei mainita siinä ollenkaan, siksi monen näyttelijän kohdalla lukee "näyttelee mm. tätä ja tätä roolia".

Puvustus (Katrina Lindsay), lavastus (Christine Jones) ja valaistus (Neil Austin) ovat kaikki huippuluokkaa. Erikoisefekteistä vastasi Jeremy Chernick tiimeineen, ja lisäksi oli vielä erikseen illuusio ja taikuusspesialisti Jamie Harrison. Herrat ovat kyllä pistäneet parastaan. Tätä kuuntelee ja katselee kyllä enemmän kuin mielellään.

Palace Theatre on mainio paikka näille näytelmille. Se on iso, kaunis ja jotenkin majesteetillinen. Myynnissä on kaikenlaista tavaraa Potter-faneille; t-paidoista solmioihin ja magneetteihin. Hyvin tämä on kaupallistettu, ja mikäs siinä. Henkilökuntaa on paljon, ja kaikki tuntuvat olevan yhtä innoissaan tästä kun katsojatkin. Pihalla on ylimääräinen turvatarkastus, eli kaikkien kassit tutkitaan. Ruokaa ei saa sisään viedä (omakin sämpylänpuolikkaani takavarikoitiin). Eli kannattaa varata hyvin aikaa näihin ylimääräisiin jonotteluihin. Kuulutukset ennen esitystä ovat myös varsin sopivat aiheeseen; "all muggle devices should be now switched off" :-)


 
Ala-aulan myyntituotteita löytyi joka lähtöön


Itse en ole vielä halunnut lukea yhtään kriitiikkiä näytelmästä (ennenkuin sain tämän tehtyä) mutta 26.7. loppui lehdistön embargo. Sen verran olen nähnyt esim. somessa päivityksiä, että kriitikot ovat olleet ihan yhtä hurmioituneita kuin fanitkin. Hyvä. Mutta pieni varoituksen sana: niissä (jutuissa) on sitten spoilereita, ja paljon. Parasta olisi jos pystyisi nämä näytelmät katsomaan ilman mitään ennakkotietoja tai spoilereita. Mutta lienee mahdotonta tänä päivänä. Ja kun kirja ilmestyy ensi yönä niin voiko sitä olla fani lukematta? Eikun huijasin, luinhan mä yhden "kritiikin", joka ilmestyi kyllä jo ensimmäisten ennakkojen jälkeen :-) Kannattaa lukea, ei spoilaa :-D

Väliajalla

Kyllä tunteet olivat pinnassa kun katsomosta poistuin. Ensimmäinen osa jäi vielä kamalaan cliffhangeriin ja tunnustan itkeneeni (ja toki nauraneenikin) monta kertaa kummankin näytelmän aikana. Keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina on mahdollista nähdä kumpikin esitys samana päivänä. To ja pe pystyy katsomaan perättäisinä iltoina (kuten itse tein).

    
Kultapainatusta on käytetty mm. lipuissa

Summa summarum: mikäli olet joskus lukenut Potterisi, tai nähnyt elokuvat ja ehkä tykännytkin niistä, niin näitä näytelmiä EI KANNATA MISSATA! Lippuja on erittäin hankala saada käsiinsä, mutta ei mahdotonta. Joka viikon perjantai tulee myyntiin 40 lippua seuraavan viikon esityksiin. Time Outin toimittaja listasi muutamia keinoja lipunhankintaan. Mutta: 4.8. tulee myyntiin seuraava lippuerä (esitykset toukokuulta joulukuulle 2017).

Bloggari teatterissa väliajalla; spoilaava osio lavastuksesta sutattu

Matkan suunnittelu Lontooseen kannattaa ehdottomasti aloittaa hankkimalla ensin teatteriliput, ja sitten vasta alkaa miettimään lentoja, majoituksia ja muita yksityiskohtia. Ja mikäli mielit 4.8. lippuja saada, niin kannattaa olla liikkeellä heti kun ne myyntiin tulevat, eikä vasta joskus myöhemmin. Varaudu jonottamaan linjoilla jopa tuntejakin (lippuvaraussysteemit eivät aina pysty ruuhkia käsitteleemään niin kovin hyvin).

  

Olin ajatellut että stage doorilla olisi biljoona ihmistä, koska katsomossa oli faneja biljoona, mutta siihen nähden olikin suht hiljaista. Kakkososan jälkeen ehkä hieman enemmän väkeä. Turvamiehiä oli tässäkin useita. Ystävälliset näyttelijät kirjoittivat käsiohjelmiin nimmareita ja poseerasivat kuvissakin. Malfoyn mieskaksikko pääsi kätevästi pujahtamaan karkuun koska kukaan ei heitä tummatukkaisina tuntenut :-) Jamie Parker tykkää Pandan mustikkasuklaakonvehdeista, joten vein niitä sille taas.

 

Olet tässä: Home Näytelmä Näytelmän uutiset Näytelmän arvostelu