Vaihto-oppilas Suomesta

Tylypahkaan on tänä vuonna ilmestynyt vaihto-oppilaita useista Euroopan maista. Käytävillä kaikuu englannin lisäksi espanjan, ranskan, saksan, ruotsin ja islannin kielten sekamelskaa. Kansainväliseen joukkoon on eksynyt myös yksi suomalainen noitakokelas.

Ei liene yllätys, että eräs rohkelikkotyttönen on perin kiinnostunut kuulemaan kaiken ulkomaalaisista taikakouluista ja niiden tavoista. Hermione Granger istuu Rohkelikko-tornin oleskeluhuoneen sohvalla ja tällä kertaa hänellä on tentattavana suomalainen Vanamo.

- Voi, olen tietenkin lukenut paljon pohjoismaisista velhoista ja noidista, mutta kiehtovampaa on kuulla tarinoita suoraan paikallisilta, Hermione sanoi innostuneena.
- Muistaakseni teillä on puusta tehty koulurakennus, eikö vain?

Vanamo otti mukavamman asennon pehmeällä sohvalla ja mietti, mistä aloittaisi Suomen taikakoulusta kertomisen.
- Juu, meidän taikakoulumme, Otavala, on valtava hirsirakennus Pohjois-Suomessa. Sitä ympäröi laaja tunturialue eikä alueella taatusti liiku jästejä, mutta jos jokin yksilö vahingossa siellä päin samoilee, ei hän tietenkään näe kouluamme, sillä meidänkin koulumme on Euroopan taikalainsäädännön mukaisesti suojattu taioin, Vanamo kertoi.
- Koulurakennuksemme sijaitsi kaksi sataa vuotta sitten hieman etelämmässä, eräällä syrjäisellä suoalueella, mutta koulun vajottua seitsemännen kerran suohon, päätti Otavalan silloinen koulujohtokunta rakennuttaa koulun tukevammalle alustalle.

- Toisin kuin teillä täällä Iso-Britanniassa, meillä pienet noidat ja velhot aloittavat opiskelun taikakoulussa jo 7-vuotiaina, Vanamo selitti ylpeänä.
- Lukuvuosiakin on enemmän, yhteensä kaksitoista, hän jatkoi. Tämä sai Hermionen silmät pyöreiksi ja hänen kasvoiltaan oli luettavissa pientä kateuden pistosta.
- Elokuussa matkaamme Otavalaan järviä pitkin pitkillä puuveneillä, Vanamo kuvaili koulumatkaansa.
- Mutta onko teillä niin paljon järviä ja mitä tapahtuu, kun järvi loppuu? Hermione kysyi ihmetellen.
- Suomessa on hurja määrä erikokoisia järviä ja kun ranta tulee vastaan, veneemme sukeltaa pinnan alle ja nousee takaisin pinnalle seuraavalla järvellä, Vanamo tarkensi.
- Syvällä koulurakennuksemme alla on pieni maanalainen lampi, johon rantaudumme. Joululomalle mentäessä ja kouluun tammikuussa palattaessa järvet ovat useimmiten jäässä, joten meillä on käytössämme erittäin pitkä porovaljakko. Lentävät porot olisivat käytännöllisempiä, mutta niitä on Suomessa tavattu vain muutamia, jossain napapiirin tuntumassa.

- Oi, ja minun on pakko mainita ihanista joutsenista, joita koulullamme on, Vanamo kertoi innostuneena.
- Rehtorimme Vellamo Tuoni rakastaa joutsenia ja hän matkustaakin aina kahden laulujoutsenen vetämillä vaunuillaan ilmojen halki. Suomen luonnosta löytyy myös paljon ihmeotuksia, joita ei Brittein saarilla esiinny, Vanamo jatkoi eläinaiheeseen uppoutuneena.
- Suurin osa ihmeotuksista on myös jästien tiedossa, mutta he eivät näe niissä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Taikaministeriömme käyttää hyvin paljon oravia vakoojinaan, Vanamo kertoi.
- Oravat raportoivat suoraan ministeriöön, jos jästien ympärillä tapahtuu jotain eriskummallista. Pahin uhka oraville ovat hirmuiset talitiaiset, jotka ovat Suomen vaarallisimpia ihmeotuksia. Päiväsaikaan ne ovat melko harmittomia, mutta päivän hämärtyessä ne ovat oikeita petoja, Vanamo irvisti.
- 1980-luvun alussa Taikaministeriö asetti Suomen velhomaailman hätätilaan vauhkoontuneiden talitiaisten takia, Vanamo kertoi.
- Hui, kuulostaa pelottavalta, Hermione sanoi.
- Niinpä. Kolme viikkoa kestänyt ulkonaliikkumiskielto pelasti ihmishenkiä, mutta puolet Suomen oravakannasta hävisi sinä keväänä. Jästit eivät ole vieläkään tajunneet varoituksiamme, vaan jatkavat talitiaisten ruokkimista. Urheimmat oravayksilöt vaarantavat henkensä yrittämällä tuhota jästien jättämät ruoka-astiat.

- Mutta löytyy meiltä kyllä myös paljon ihmeotuksia, jotka eivät jästien ilmoilla juurikaan kuljeksi, Vanamo jatkoi.
- Tämmöisiä ovat muunmuassa pahansisuiset hiidet, pelottavat röllit, oikukkaat virvatulet sekä ällöttävät suomönjämöiset.
- Voi, kunpa me käsittelisimme taikaolentojen hoidon tunneilla enemmän eksoottisempiakin otuksia, Hermione huokaisi haaveillen.

- Palataan takaisin Otavalaan, Vanamo sanoi. Onko jokin seikka, mikä sinua erityisesti kiinnostaisi meidän koulussa?
Hermione mietti hetken.
- Lajitellaanko teillä oppilaat tupiin, kuten meillä? Hän kysyi lopulta.
- Ei, meillä on sen verran pienempi oppilasmäärä, että olemme kaikki yhtä suurta tupaa, Vanamo vastasi.
- Meillä on myös oppiaineita, joita en usko Tylypahkassa opiskeltavan, hän kertoi.
- Minkälaisia? Hermione kysyi.
- No, me käytämme musiikkia hyvin paljon taikomisessa. Suurin osa loitsuista lausutaan laulaen eikä taikasauva ole niin suuressa roolissa kuin muualla taikamaailmassa, Vanamo selitti.
- Käytämme myös erilaisia soittimia taikomisvälineinä. Suosituin soitin on ehkä kantele, jonka taikavoima on voimakkain, kun se on valmistettu hauen leukaluista ja kielet siihen on hankittu hiiden hiuksista. Taitavimmat taikojat pystyvät lumoamaan kaikki ihmiset ympärillään pelkästään kanteleen avulla.

- Kolmannella vuodella voimme valita taivaantaiteen oppiaineen, jossa opetellaan värjäämään taivasta upeilla väreillä. Tämän taiteenlajin kehitti muinoin noita nimeltä Aurora Borealis, joka liukasteli jäällä ja kaatui kolme kertaa peräkkäin, jonka jälkeen hän sai semmoisen raivokohtauksen, että loitsuja sateli sinne sun tänne - lähinnä yläilmoihin. Nähtyään aikaansaannoksensa hän oli täysin lumoutunut ja häneltä meni monta talvea (ja monta kipeää pepulleen lentämistä) ennen kuin hän löysi loitsuyhdistelmän, jolla näyttävän väriyhdistelmän sai loihdittua taivaalle, Vanamo kertoi.
- Jästit kutsuvat näitä revontuliksi ja niillä on kuulemma keksittynä ilmiölle jokin tieteellinen selitys. Aina jos he eivät ymmärrä jotain asiaa, he pyrkitävt keksimään sille mitä hulluimpia selityksiä, jotka pistävät sitten tieteen piikkiin, Vanamo pyöritteli silmiään.

- Minkälainen teidän taikayhteiskuntanne koulun lisäksi on? Hermione kysyi saatuaan tarpeeksi tietoa Otavalasta.
- Taikaministeriömme sijaitsee keskellä Suomen pääkaupunkia Helsinkiä. Rakennus on upea linnamainen kivikyhäelmä, jonka näkee vain, jos tietää sen olevan juuri siinä. Ministeriön vieressä on jokin kirjakustantamo, joka kustantaa jotain hassua fiktiivistä teosta jostain taikavoimaisesta orpopojasta, jolla on salamanmuotoinen arpi otsassa, Vanamo naureskeli.
- Heh, ihan pöljää. Ikäänkuin ketään kiinnostaisi lukea mitään epäuskottavia satuja, Hermione kohautti olkiaan.
- Joo, totta. Taikaministeriö kuitenkin pitää silmä tarkkana naapuriaan, sillä viime aikoina sen julkaisemissa kirjoissa on ollut huomattavan paljon hälyttävän tarkkoja kuvauksia meidän maailmastamme. Taikaminsiteriö epäileekin, että heillä on paha tietovuoto talossa, Vanamo kertoi.

- Helsingin edustalla on myös vanha noitien ja velhojen asuttama kylä eräällä saarella. Jästit näkevät sen tietenkin vain vanhan linnakkeen raunioina, mutta kyllä siellä parisen sataa meikäläistä asustelee. Alueella liikuskelee hyvin usein kaapuasuisia roolipelaajia, joten sulaudumme hyvin massaan, Vanamo hymyili.

Kotitonttu Dobby ilmestyi yhtäkkiä tyttöjen viereen ja toi iltapalaa keittiöstä. Hermione mietti hetken ja otti herkullisen näköisen leivän vastahakoisesti vastaan, mutta Vanamo oli nälissään jo miltein syönyt koko leivän.
- Meillä on Suomessa myös hyvin kirjava tonttumäärä, Vanamo jatkoi Dobbyn kadottua.
Orjamaisia kotitonttuja ei ole niinkään, vaan meillä tonttuilee milloin missäkin tehtävässä häärääviä erikoistonttuja. Löytyy riihitonttuja ja saunatonttuja, velhotaloissa asustavia talontonttuja, metsissä liikuskelevia metsätonttuja, vanhojen puiden juuristossa majailevia puutonttuja, yleensä jästitaloissa piileskeleviä vinttitonttuja ja kellaritonttuja, hän luetteli.

Yleensä Hermionea ei huispaus eikä muu urheilu kiinnostanut, mutta hän ei voinut olla kysymättä suomalaisten taikaurheilulajeista.
- En muista lukeneeni mistään suomalaisista huispausjoukkueista. Huispataanko teillä lainkaan? hän kysyi.
- Kyllä meillä jonkin verran huispataan, mutta se ei ole Suomen suosituimpia lajeja, Vanamo vastasi.
- Suosituimpiin lajeihin kuuluu luutaralli, jossa lennetään hurjaa vauhtia tiheän metsän läpi yrittämättä törmätä puihin, kiviin, eläimiin tai jästeihin. Myös suolaulanta on melko suosittu laji. Se on ikäänkuin kaksintaistelu, jossa vastustaja on tarkoitus taikoa suon syövereihin laulaen. Sitä varten on kehitetty kätevä kannettava suo, mikä mahdollistaa pelaamisen missä vain.

- Voi että, minun on kyllä ihan pakko lomailla joskus Suomessa, se kuulostaa niin kiehtovalta paikalta, Hermione intoili.
- Tervetuloa vain! Voit kernaasti yöpyä perheeni luona Turussa, pidät varmasti tarinoista ja mysteereistä, joita kaupunkini pitää sisällään, Vanamo kertoi.
- 1800-luvun alussa muuan velho kasvatti talossaan laitonta lohikäärmettä, joka sairastuttuaan tulirokkoon yski tulta tauttoa ja sai aikaan Pohjoismaiden historian suurimman kaupunkipalon, ja odotapas kun kuulet, mitä Turun linna kätkee uumeniinsa...

Tytöt jatkoivat jutustelua oleskeluhuoneen takkatulen rätistessä yömyöhään. Dobby kuunteli oven raossa Vanamon tarinoita ja hyperteli sormissaan pergamentin palasta. Hetkeä myöhemmin pergamentin palasta kuljetti Tylypahkan postipöllö, joka lensi kohti Suomea. Pergamentti oli osoitettu Dobbyn kaukaiselle sukulaistontulle, Feetulle, joka asui Suomessa. "Satumaista syntymäpäivää 90-vuotiaalle Feetulle!", pergamentissa luki.


Luukun loihti JFA, jonka avustajina toimivat Lupin, Medb ja Ronija.
Vaakunan piirsi Sami Hietanen, valokuvan nappasi JFA.