Professori McGarmiwa katsoi tiukasti ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka katsoivat takaisin suurin silmin ja pelokkaan näköisinä.
"Lapset tuntuvat muuttuvan vuosi vuodelta pienemmiksi", professori ajatteli. "Noh... aika toimia."
Professori Garmiwa sulki silmänsä, ja näytti keskittyvän. Sitten hän henkäisi syvään... ja yhtäkkiä liitutaulun vieressä seisoi kissa, jonka silmien ympärillä oli kovasti silmälaseja muistuttavat kuviot. Oppilaat hätkähtivät, muutama näytti siltä että oli vähällä tipahtaa tuoliltaan. Kissa käveli muutaman kerran edes takaisin, ja pysähtyi sitten erään vaaleatukkaisen rohkelikkotytön eteen. Simänräpäys... ja kissa oli jälleen muuttunut harmaanutturaiseksi noidaksi, jonka vihreä kaapu kahisi, kun tämä nojautui lähemmäs pelästyneen näköistä rohkelikkoa.
"Neiti Longbottom! Olen kuullut että sinä haaveilet animaagiksi tulemisesta. Onko tämä totta?", professori McGarmiwa tiukkasi.
"Kyllä, professori", pieni rohkelikko kuiskasi silmät loistaen.
"Se on vaikea tavoite. Harva velho tai noita pystyy muuttamaan itsensä eläimeksi, vaikka harjoittelisi vuosikausia. Eikä puuha ole ollenkaan vaaratonta. Taitamaton taikojen käyttäjä saattaa jäädä jumiin eläinhahmoonsa, ja jos hän harjoitelee taitoaan salassa, ei kukaan ehkä ymmärrä, että kyseessä ei ole tavallinen eläin, vaan epäonnistunut animaagi."
Tässä kohdassa nuori Longbottom kalpeni. Professori McGarmiwa ei kuitenkaan osoittanut huomanneensa mitään.
"Pieni osa velhoista ja noidista onnistuu kuitenkin saavuttamaan eläinhahmon. Hahmoa ei voi itse valita, vaan se määräytyy m.m. oman persoonallisuuden mukaan. Tänään selvitämme, mikä olisi jokaisen oppilaan animaagihahmo... siis siinä tapauksessa, että kuulutte niihin harvoihin onnekkaisiin, jotka pystyvät oppimaan tämän taidon."
Mikä on animaagihahmosi?