Tylyaho

Lumi oli peittänyt Tylyahon valkoiseen peitteeseen, joka sai kaiken näyttämään hiljaiselta ja koskemattomalta. Totuus ei kuitenkaan olisi voinut olla toisenlainen! Niin Kolmessa luudanvarressa, Sianpäässä kuin velhojen ja noitien kodeissakin vietettiin riehakkaita pikkujouluja. Joululaulut, tietenkin velhomaisessa muodossa, raikasivat, kun velhoväki valmistautui joulun viettoon.

Pikkujoulujen suosituimmaksi lauluksi nousi yllättäen seuraava kappale:

Heinillä Hiinokan kaukalon (Heinillä härkien kaukalon)

Heinillä Hiinokan kaukalon
Nukkuu koira viaton
Auroreiden tie
Kohta luokse vie
Azkabanin vankia nappaamaan.

Talossa äitinsä karmean
Nukkuu kummi Valitun
Kuolonsyöjäin tie
Kohta luokse vie
Azkabanin vankia tappamaan

Keskellä seinien muurien
Nukkuu herra Mustien
Voldemortin luo
Kohta Harryn tuo
Narutusta suurinta katsomaan

Ristillä rinnalla ryövärin
Nukkui uhri syyttömin
Ankeuttajan tie
Kohta luokse vie
Viatonta sielua imemään

***

Tylyahon pimeimmissä ja epäsiisteimmissä nurkissa edellinen laulu ei saanut suosiota. Siellä tunnelmat olivat synkemmät. Tätä laulua laulettiin hiljaa ja vaivihkaa, mutta laulettiin kuitenkin:

Voldemort kerran (Enkeli taivaan)

Voldemort kerran lausui näin:
Mä Pojan tapoin yllättäin
Mä pienen ilon ilmoitan
Naginille nyt tulevan

Pimeyden lordi sulle nyt
On hyvää ruokaa löytänyt
Ja tää on Teille tiedoksi:
Kuolleena Potter makaapi.

Nyt Voldemortin kunnia,
Kun tappoi ainoon Valitun
Siit Naginikin riemuiten
Syö Potterista palasen.

***

Taikaolentojen hoidosta innostuneet, hieman riehantuneet opiskelijat lauloivat tätä vanhaa suosikkilaulua:

Mokia äidin oomme kaikki (Porsaita äidin oomme kaikki)

Mokia äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki
Mokia äidin oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki:
Sinä ja minä, sinä ja minä

Hutsuja isän oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki
Hutsuja isän oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki
Sinä ja minä, sinä ja minä

***

Kolmen luudanvarren takahuoneessa vietettiin Taikaministeriön yksityisiä pikkujouluja. Paikalle oli tietenkin kutsuttu kaikki aina taikaministeristä vähäpätöisimpään virkailijaan. Auroreiden kamarikuoron esitys sai suuren suosion, ja varsinkin seuraava laulu sai mahtavat suosionosoitukset:

Voldemort on pidätetty (Joulupuu on rakennettu)

Voldemort on pidätetty
Harry Potter on ovella
Kuolonsyöjät paniikissa
Roikkuu kuusenoksista

Auroreiden taikasauvat
valaisevat kauniisti
Kuolonsyöjät anelevat
Armoa niin sulosti

Kiitos sulle, J. K. Rowling
Tarinasta suuresta
Kun sä kerroit Potterista
Koukutuimme pahasti

Kirjoissasi toit sä meille
Tylypahkan mahtavan
Kiroukset ja ankeuttajat
Kaikki fanitavarat

***

Malfoyn perhe ei tietenkään voinut juhlia pikkujoulujaan missään rupuisessa pubissa. Lucius olikin siksi varannut Tylyahoon muutaman porttiavaimen, joiden avulla kaikki (ehdottoman puhdasveriset ja tarpeeksi rikkaat) vieraat saivat kyydin Malfoyn kartanon pikkujoulujuhliin. Hehkusima virtasi vapaasti, ja illan tullen joukko vieraita innostui laulamaan laulua, jota he eivät ehkä olisi uskaltaneet laulaa ilman siman tuomaa rohkeutta:

Kaipaan valtaa loistoa (En etsi valtaa, loistoa)

Mä kaipaan valtaa, loistoa ja vähän kultaakin
En pyydä yhtään valoa vaan sotaa päälle maan.
Se onnen suo, mi valtaa tuo ja mielet nostaa Lordin luo.
Nyt valtaa sekä kultaakin, ja sotaa päälle maan.

Suo mulle pari uhria ja kunnon hirsipuu,
Pimeän lordin valoa, joss' mieles kiduttuu.
Luo jästeihin, vaik' pieniinkin, nyt uhrijuhla suloisin.
Pimeän lordin valoa, ja tulipaloa.

Luo jästin köyhän ja rikkahan, saa kuolo karmea.
Pimeytehen maailman tuo lisää pimeää.
Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra Tiedät Nimesi
Nyt jästin köyhän ja rikkaan luo suloinen kuolos tuo.

***

Sianpäässä meno oli jo hieman rauhoittunut. Osa juhlijoista oli nukahtanut pöytään, osa kadonnut omille teilleen. Yksi Aberforthin vuohista oli pistellyt poskeensa suurimman osan joulukoristeista, mutta kukaan ei tuntunut välittävän asiasta

Dumbledore, Dumbledore (Joulupukki, joulupukki)

Dumbledore, Dumbledore
Valkoparta, vanha velho!
Et kai anna mulle selkään?
Käyhän tänne, vaikka pelkään.
Oothan mulle uusi tuttu
Grindelwaldin vanha juttu.
Täs on myöskin uudet velhot,
Rohkelikot aivan kelvot.

Kiitos, kiitos, sulle velho
Lapsoseni aivan kelpo
Älä suotta mua pelkää
Enhän anna paljon selkään.
Hauskaa tääl ois viettää hetki
Viel on eessä pitkä retki
Hirnyrkeistä eroon päästään
Vain jos voimaa en mä säästä

***

Palaa joulukalenteriin

Luukun loihti Loi