Mustan sisarusten joulutarina, osa II

Tarinan alku löytyy luukusta 19.

”Bella, Bella, ei sinne saa mennä!” Meda huudahti heti. ”Isä ja äiti ovat kieltäneet!”
”Ja tiedätkö miksi?” Bella kysyi heti tyytyväisesti hymyillen. ”Koska meidän joululahjamme ovat siellä.”
”Eivät meidän joululahjamme ullakolla ole!” Meda huomautti. ”Nehän ovat joulupukilla.”
”Millä ukilla?”
”No joulupukilla!”

Eikö Bella tiennyt mikä on joulupukki? Sisko tuijotti häntä aivan kuin hän olisi juuri väittänyt, että heidän isänsä oli oikeasti vaaleansininen kotitonttu.

”Mikä se semmoinen ukki on?” Bella antoi lopulta uteliaisuudelleen periksi ja ojensi samalla kätensä kohti ullakon ovea.
”Joulupukki, minä luin siitä yhdestä äidin kirjasta”, Meda nyökkäsi innoissaan. ”Se jakaa kaikille maailman kilteille lapsille lahjat jouluyönä, mutta jos olet tuhma, niin et saa mitään.”
”Minä olen aina saanut lahjoja, vaikka olisin tehnyt mitä!” Bella heti väitti. ”Joten sinun ukkisi on pelkkää keksintöä. Katso vaikka, tuolla meidän lahjamme ovat!”

Meda joutui harmikseen toteamaan, että Bella oli oikeassa. Suuren matkakirstun vieressä – se oli ollut heidän äitinsä kirstu silloin kun tämä oli käynyt koulua Tylypahkassa isän kanssa – oli suuri juutisäkki, jonka suusta pursuili kaiken muotoisia paketteja ja yllätyksiä. Iloisesti käkättäen Bella juoksi ullakon halki ja ryhtyi sitten penkaamaan lahjapinoa. Ei aikaakaan, kun hän jo rapisteli paperien reunoja ja huusi, että juuri tätä hän oli toivonut. Meda ei sitä halunnut myöntää, mutta lopulta hän huokaisi Bellalle, että ehkä isosisko oli oikeassa, ehkä mitään joulupukkia ei ollutkaan.

Ajatus oli kuitenkin jäänyt Bellan päähän. Meda oli sanonut lukeneensa tiedon äidin kirjasta, ja äidin kirjat tiesivät yleensä kaiken. Entä jos todella oli olemassa vanha ukki, joka vei kaikille maailman lapsille lahjat. Jos hänellä oli lahjat kaikille maailman lapsille, niin sitten hänellä täytyi olla ne kaikki mukanaan. Bellaa alkoi ihan pyörryttää, sellainen määrä lahjoja oli käsittämätöntä, ja hänen perheessää niitä kuitenkin uskallettiin antaa!

Sinä saman päivän iltana Bella päätti pujahtaa kirjastoon etsimään kirjaa salaperäisestä ukista. Hän selasi läpi jokaisen juhlapyhäoppaan ja manuaalin lahjojen antamiseen ennen kuin hän keksi ottaa käteensä jästitarukirjan, melko pölyisen ja vähän luetun, ja sieltä J:n kohdalta hän löysi Medan kertoman taruolennon joulupukin. Kirjassa sanottiin seuraavaa;

Joulupukki lienee jästien parhaiten tuntema velho. Tämä mies käyttää punavalkoista kaapua ja lentää siivekkäällä ratsulla talojen katolta toiselle. Hän pitää mukanaan kannettavaa, hormiverkostoon liitettävää takkaa, jonka avulla pääsee livahtamaan ihmisten olohuoneisiin pienellä hormipulverin pölläytyksellä. Joulupukilla arvellaan olevan maailman kehittynein piilolaajennusloitsu, jota hän käyttää loputtomasti lahjoja sisältävässä säkissään. Jotkut jästit uskovat hänen olevan perso pipareille ja maidolle. Hän käyttää myös apunaan pieniä punanuttuisia tonttuja (kts. Karkoitetut kotitontut).

”Mielenkiintoista”, mutisi Bella itsekseen. ”Maailman paras piilolaajennusloitsu. Voi sitä lahjojen määrää.”

Jouluun oli vielä niin monta päivää, ettei Bella malttanut nukkua kunnolla. Hän kääntyili yöt sängyssään miettien miten hän pääsisi katsastamaan tuohon säkkiin, sillä hän ei uskoisi sitä pohjattomaksi ennen kuin näkisi. Meda ei ymmärtänyt Bellan äkillistä intoa, siskohan oli jo nähnyt mitä saisi lahjaksi, mutta Bella ei hänestä välittänyt, olihan hänellä nyt muuta suunniteltavaa.

Adventit ohitettiin hitaasti, mutta varmasti, ja viimein koitti Bellan suureksi riemuksi aatonaatto. Hän pyysi mitä nöyrimmin äiditä ja isältä lupaa saada yöpyä kuusen alla olohuoneessa. Äidistä tämä oli todella huvittavaa, eikä isä ymmärtänyt mistä Bella oli tuollaista keksinyt. Bellan iloksi ja harmiksi herra ja rouva Musta kuitenkin suostuivat pyyntöön – sillä ehdolla, että Meda ja Cissykin nukkuisivat Bellan vieressä.

Vaikka Bella kuinka yritti inttää, että tämä hänen tuli tehdä yksin, äiti ja isä eivät enää heltyneet. Koko illan hän sai katsella, kun Meda esti Cissyä syömästä havunneulasia tai hiiliä takasta tai milloin mitäkin – taaperolla oli uskomaton ruokahalu! Kun siskot viimein nukahtivat vihreyteen ja keijujen loisteeseen kuusen oksilla, jäi Bella valvomaan makuupussi ympärillään ja isän varasauva visusti piilossa tyynyn alla.

Joulupukin odottaminen oli hyvin tuskallista. Vaikka Bella kuinka yritti, häntäkin nukutti, eikä ihme, sillä hän oli valvonut niin monta yötä vuoteessaan pukkia miettien, että nyt väsymys halusi ottaa hänet kiinni. Hän jaksoi nostaa leukaansa vielä muutaman kerran, mutta sitten, juuri sillä samaisella hetkellä, kun takkaan ilmestyi muutama vihreä kipuna, Bella kaatui uupuneena selälleen ja nukahti saman tien.

Kun hän heräsi, Meda pomppi innoissaan hänen vieressään ja näytti mitä hän oli saanut joululahjaksi. Bella katseli hetken syvänvihreää mekkoa, pitsireunukset ja kaikki, ja ehti tuntea vähän kateutta ennen kuin muisti, että hänellekin oli sellainen paketti isän ja äidin säkissä. Vaan mitä mahtoi kuulua joulupukin säkille? Pukki, Bella samalla hätkähti, hän oli nukahtanut juuti kun pukki oli tullut sisään huoneeseen.

Kiukun kyyneleitä nieleskellen Bella nousi pois makuupussistaan ja heitti sitten tyynyllään Cissyä, joka nukkui vielä oikein tyytyväisenä. Pieni sisko heräsi ähkäisen, mutta itkun sijaan hän riemuitsi huomatessaan paljon erivärisillä papereilla käärittyä pakettia, joita hän voisi maistella. Bella joutui unohtamaan hetkeksi harminsa, jotta ehti pelastamaan omalla nimellään kirjattua pakettia, jonka Cissy halusi ehdottomasti saada hampaisiinsa.

Syvään huohottaen Bella puristi lahjaa rintaansa vasten. Hän vilkaisi sitä ensin pienesti ja sitten pitkään. Tämä ei ollut ollut äidin ja isän säkissä, kun Bella oli sinne katsonut, ei, tämä oli jokin aivan uusi lahja, ja tähän oli kirjoitettu hänen nimensä hassulla käsialalla, joka ei ollut äidin tai isän, eikä isovanhempien tai Walburga-tädin. Varovasti Bella raotti paperin reunaa ennen kuin uskalsi vetää kääreet kokonaan pois.

”Ai, sinä sait kirjan, mikä kirja se on?” kysyi Meda, joka tuli kurkkimaan Bellan lahjoja tämän olkapään ylitse.
”100 tapaa pyydystää joulupukki.”

Bella virnisti. Ensi vuonna hän onnistuisi taatusti.

***

Palaa joulukalenteriin

Luukun loihti Ginger