Joulu lähestyy, ja taas on aika ilahduttaa ympäristöä kauniisti sointuvilla joululauluilla... Osa lauluista on kelmien ajoilta, osa uudempia, joten jokainen löytänee itselleen sopivan laulun.

 

Kuolonsyöjien jouluyö (Tonttujen jouluyö)

Hagrid sammuu, Harry Potter nukkuu, Harry nukkuu
Kuorsausääneen koko talo hukkuu, talo hukkuu
Tiptap tiptap, tipe, tipe, tiptap, tip, tip, tap.

Kuolonsyöjät silloin luutasillaan, luutasillaan
Varovasti lentää eestä Killan, eestä Killan
Tiptap tiptap, tipe, tipe, tiptap, tip, tip, tap

Kidutusta tarjoo paha väki, paha väki
Piilostansa sen jo Dobby näki, Dobby näki
Tiptap tiptap, tipe, tipe, tiptap, tip, tip, tap

Väen kimppuun kuolonsyöjät rientää, kuolonsyöjät
Loitsivat ja vuodattavat verta, jästiverta
Tiptap tiptap, tipe, tipe, tiptap, tip, tip, tap

Huutoa on siinä monenlaista, monenlaista
Mietitä ei miltä veri maistaa, veri maistaa
Tiptap tiptap, tipe, tipe, tiptap, tip, tip, tap

Sitten leikitellään uhrin kanssa, uhrin kanssa
Kunnes veri kuivuu lattialla, lattialla
Tiptap tiptap, tipe, tipe, tiptap, tip, tip, tap

Hiipii kuolonsyöjät varpahillaan, varpahillaan
Voldemortin luokse hautausmaalle, hautausmaalle
Tiptap tiptap, tipe, tipe, tiptap, tip, tip, tap


Potterin laulu (Sylvian joululaulu)

Ja niin Harry joutui jo taas Dursleyn luo
Joutui, vaikkei ois halunnutkaan
Ei Dudleynkaan äly luo siel loistettaan
Se himmentää keittiönkin
Mut huoneessaan Harryl' on tallessa viel
Se häkki, mit inhoo jo pöllönsäkin
Ei vaikene viserrys sen vankilan
Oi, murheita Harryn vois lukea viel

Petunia päässyt ei taikakouluun
Tällipajua nähnyt hän ei
Sen villejä oksia väistellyt ei
Matkalla Röttelöön
Ei Suurenkaan Salin hän kattoa nää
Se onpi niin kaunis et' huumaapi pään
Ja loitsut ne tuhoisat korvissa soi
Tän maailman hienon J.K. Rowling loi

Se sauvoista vahvin Seljasauva on
Sillä tappaa mahtivelhonkin
Ja kun kaikki kuolee tappokirouksiin
Voldemort on onnellinen
Sen kaltaista loppua en kirjaan saa
Vaan täytyy mun tyytyä Harryn voittohon
Mut kiitosta silti soi fanilaulu tää
Tää tuskin ees hulluimmaks' lauluksein jää

 

James viimein suukon sai (Joulupukki suukon sai)

Uneen vaipuneet jo kolme kelmeistä,
James-rukka vaan ei vielä unta saada voi;
tämä miettii voiko totta olla tämä lainkaan,
se mitä äsken vahtikierroksella tapahtuikaan:

Voi, Lily, tuo tyttö kaunein maan,
mitä menit jälleen tekemään?
Eikö se riitäkään, 
että Jamesin sydämen veit?
Jo kovin, kovin, kovin monta vuotta sitten.
Ja miten siinä niin pääsi käymäänkään?
Ja vieläpä kesken vahtikierroksen?
Voi mikä riemu syntyiskään, 
kun kelmit kuulis tän,
että James viimein suukon sai!

Voi, kelmitoverini rakkaimmat,
kunpa tietäisitte jo nyt,
mitä mulle tapahtuikaan, 
James mietti itsekseen,
muistellessaan vahtikierrostaan äskeistä.
Ja miten siinä niin pääsi käymäänkään?
Ja vieläpä kesken vahtikierroksen?
Voi kuinka James odottikaan 
että kelmit kuulis sen,
että James viimein suukon sai!

Voi kuinka James odottikaan 
että kelmit kuulis sen,
että James viimein suukon sai!

Kelminelikko (Enkeli taivaan)

Kelminelikko loihti näin,
kas Ruikulilta pöksyt pois.
He nauroivat tempulleen,
niin hyvin onnistuneelle. 

Ei professoritkaan ne,
tempusta tietää saaneet,
Kelmit niin kovin riemuissaan,
kilistelivät kermakaljojaan.

Vaan sattuipa nyt kerran niin,
et’ Lily tietää tempusta sai.
Hän suuttui siitä kelmeille,
ja antoi pojille opetuksen. 

Niin kelmit saivat opetuksen,
tempustaan niin kovin julmasta.
Vaan nyt he salaa temppujaan,
tekevät Lilyn tietämättä.


Jälki-istuntoon siitä mars! (Joulupukki matkaan jo käy!)

Sontapommit, ne kiellettyjä on,
niitä ei ole sallittua räjäytellä;
jälki-istuntoon siitä mars!
Nyt professorit kaikki merkitsee taas,
ken upean tienaa, ken peikon saa,
jälki-istuntoon siitä mars!
Vaan eräs poikanelikko, 
jotka kelmeinä tunnetaan,
ne säännöistä ei piittaa, 
jälki-istunnon ansaitsevat!
Siis: Sontapommit ne kiellettyjä on, 
niitä ei ole sallittua räjäytellä;
jälki-istuntoon siitä mars!

Kuka pommin tuon räjäytti taas?
Ketkä luihuiset noitui jälleen kerran?
Jälki-istuntoon siitä mars!
Kuka Ruikulia kiusaa tuolla noin?
Ketkä tyhjensivät keittiön ruuasta?
Jälki-istuntoon siitä mars!
Salakäytävät ne kaikki tuntevat,
pakoon juoksevat aina,
varsinkin Voroa!
Kuka liemen tän toiseks’ vaihtoi?
Ketkä Tylyahoon karkasivat taas?
Jälki-istuntoon siitä mars!


Severus Kalkaros (Petteri Punakuono)

Muistat Anturajalan, Sarvihaaran ja Lilynkin varmaan,
ja Matohännän ja ihmissudenkin harmaan,
mutta poika tää sulta usein unhohon jää...

Severus Kalkaros, oli poika nimeltään,
Hiukset ain’ rasvaiset ja kovin iso nenänpää.
Haukkuivat kelmit poikaa, Ruikuliksi pilkaten;
Vaan tuostapa suuttui Lily, tuo tyttö punatukkainen;

Kelmit haukkui pystyyn, poikaa puolustaen,
Sanoi heille: ”Severus rauhaan jo jättäkää!”

Kelmit ain’ siitä asti, Ruikulin rauhaan jättivät,
Ja joululahjaksi tälle, pullon shampoota ostivat!
Pullon shampoota ostivat!
Pullon shampooootaaa oooostiiivaaaat!

 

Kuutamoyö, kelmien yö! (Jouluyö, juhlayö)

Kuutamoyö, kelmien yö!
Täysikuu, taivaal’ nousee.
Uneen vaipunut Tylypahka,
professorit sen, oppilaat ja
arvoisa rehtorikin, 
arvoisa rehtorikin! 

Kuutamoyö, kelmien yö!
Ihmissutta valvoen,
hirvi, rotta sekä koira,
juoksevat läpi kuutamoyön. 
kenenkään tietämättä,
kenenkään tietämättä!

Kuutamoyö, kelmien yö!
Aamu kun sarastaa,
on aika käydä nukkumaan,
kerätä voimia huomiseksi,
kepposia varten,
kepposia varten!

 

Palaa joulukalenteriin

Luukun loihtivat Loi ja Livingstone