Harry Potter -fanien joulukalenteri 2012

Rehtori Dumbledoren joulupuhe

Jouluaatto! Lahjoja, ruokaa, lunta, unta, riitelyä, lisää ruokaa! Suurin osa oppilaista oli joulutunnelmissa kotopuolessaan. Tylypahkaan oli jääneet vain opettajakunta sekä kourallinen oppilaita, jotka pitäytyvät ennemmin kotitonttujen herkuissa kuin äitiensä ruusukaalipadoissa. Ennen kaikkea tuota jouluista ihanuutta oli kuunneltava rehtori Dumbledoren puhe. Ne olivat käyneet vuosi vuodelta eksentrisimmiksi, ja matami Pomfrey selaili uupumattomana psykologian lähteitään varmistaakseen, ettei arvoisan rehtorin päässä viirannut tänäkään vuonna.

Rehtori Dumbledoren ajatus oli kirkkaampi kuin koskaan. Hän oli päättänyt ottaa härkää sarvista ja tutustuttaa joulunsa koululla viettävät opettajat ja lapset syvemmin jästikulttuuriin. Joulu, tuo yhteenkuulumisen ja yhteenottamisen kulta-aika oli kuin luotu tällaista projektia varten.

"Olen muuttanut alkuperäisten henkilöiden nimiä heidän anonymiteettiaan kunnioittaen", sanoi rehtori Dumbledore. "Ja korvannut ne uusilla nimillä, jotta ymmärtäisitte paremmin, mistä on kysymys."

Kukaan salista ei tajunnut mitään. He tuijottivat rehtoriaan, joka katseli heitä sädehtien kuin jouluenkeli. Jonkun onnettoman oppilaan maha kurni äänekkäästi, ja Dumbledoren rykiessä matami Pomfrey pohti, olivatko hänen varotoimensa olleet sittenkään riittäviä. Saattoiko kirjahyllyllinen psykologeja olla väärässä?

"Olen muokannut tätä niin, että tekin voitte ymmärtää", toisti Dumbledore. "Tämän avulla käsitämme, kuinka samankaltaisia lopulta olemme jästien kanssa. Meillä on samat pelot, samat halut, samat sadut. Eromme on vain, että he kirjoittavat paremmin."

"J. K. Rowling!" huusi joku oppilaista.

"Hiljaa, tämä on Luukkaan... siis Luciuksen muistiinmerkitsemä", ilmoitti rehtori ja alkoi lukea.

Evansinkeliumi Luciuksen mukaan 2: 1-20

Siihen aikaan antoi lordi Voldemort käskyn, että koko saarivaltakunnassa oli toimitettava hengiltäotto. Tämä hengiltäotto ei ollut ensimmäinen, ja tapahtui Millicent Bagnoldin ollessa taikaministeriön johtaja. Kaikki menivät piiloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös James lähti Lontoon kaupungista ja meni hengiltäottoa pakoon surkeaan Godrickin notkoon läntiseen Englantiin, sillä hän kuului Rohkelikon sukuun. Hän lähti sinne yhdessä laillisen vaimonsa Lilyn kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Lilyn synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet pahvilaatikkoon, koska heillä ei ollut muuten tilaa muuttolaatikoiden keskellä.

Sillä tympeällä seudulla oli auroreita yöllä ulkona vartioimassa toisiaan. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Voldemortin kuolonsyöjä, ja Voldemortin pimeys ympäröi heidät. Pelko valtasi aurorit, mutta kuolonsyöjä sanoi heille: "Älkää pelätkö! Olen kaksoisagentti! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille jäänyt Godrickin notkoon eloon lapsi. Hän on Poika Joka Elää. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka on helkkarin sotkuisessa makuukamarissa." Ja samalla hetkellä oli kaksoisagentin ympärillä suuri rähjäinen virkamiesjoukko, joka pilkkasi Voldemortia sanoen:

"Voldemortin on kohtalonsa korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän vihasi."

Kun virkamiehet olivat menneet takaisin juhlimaan, aurorit sanoivat toisilleen: "Nyt Godrickin notkoon! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä virkamieskunta meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Lilyn ja Jamesin ja lapsen, joka makasi pahvilaatikossa. Tämän nähdessään he kertoivat kaikille, mitä heille oli lapsesta sanottu. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä pirua aurorit heille puhuivat. Mutta Dumbledore kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä pohtien.

Aurorit palasivat kiittäen ja ylistäen virkamieskuntaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Sekä opettajien että oppilaiden katseet olivat kääntynet puhetta pitävästä rehtorista Harry Potteriin, joka oli lehahtanut tupaväriäänkin punaisemmaksi Rohkelikkojen lähes tyhjässä pöydässä. Hän ei ymmärtänyt, miksi -

"Rauha", sanoi rehtori Dumbledore silmäillen oppilaitaan ja kollegoitaan, "on minun joululahjani teille tänä vuonna. Pitäkää siitä huolta. Hyvää joulua!"

 

Luukun loihti Renefer

Palaa joulukalenteriin