Harry Potter -fanit

Harry Potter - maagista luettavaa

Skotlantilainen kirjailia J.K. Rowling sai idean nuoresta velhopojasta kertovasta seitsenosaisesta tarinasta istuessaan junassa Lontoon ja Manchesterin välillä 90-luvun alussa.
Nyt, noin kuudentoista vuoden kuluttua, samaisesta velhopojasta kertovia kirjoja on myyty yli 300 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa ja niitä on käännetty 63 eri kielelle.

Ensimmäinen kirja, Harry Potter ja viisasten kivi, ilmestyi englanniksi Bloomsbury-kustantamon julkaisemana kesäkuussa 1997, ja viimeinen teos, Harry Potter and the Deathly Hallows, ilmestyy 21. heinäkuuta 2007. Suomennoksen odotetaan ilmestyvän vuoden 2008 alussa.

Suomessa kirjoja kustantaa Tammi ja ne suomentaa Jaana Kapari. Kuvituksesta puolestaan vastaa Mika Launis.

Seitsemän kirjaa, seitsemän kouluvuotta

Harry Potter ja viisasten kivi tutustuttaa sekä lukijat että Harryn itsensäkin taikuuden maailmaan. Yksitoistavuotias pikkupoika ei nimittäin vielä kirjasarjan alussa tiedä olevansa velho. Hänellä ei myöskään ole harmainta aavistusta siitä, kuinka uskomattoman hurja ja vaarallinen seikkailu hänellä on edessään.

Ensimmäisessä kirjassa Harry saa kirjeen Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta, johon nuori velhokokelas on hyväksytty opiskelemaan niin taikuuden historiaa, loitsujen luontia, taikajuomien sekoittelua kuin luudalla lentämistäkin. Eräs tärkeimmistä oppiaineista kuitenkin on suojautuminen pimeyden voimilta, sillä yksi taikamaailman mahtavimmista ja vaarallisimmista velhoista on kokoamassa voimiaan.

Harry Potterin tarina on jaettu seitsemään kirjaan: yksi kutakin Tylypahkan kouluvuotta kohti. Ensimmäiset pari kirjaa ovat pohjustusta suureen ja mysteeriseen seikkailuun; kolmannessa teoksessa tarina jo syvenee ja synkkenee.

Niin lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin

Rowling ei ole suunnannut kirjojaan erityisesti millekään ikäryhmälle. Pääosin kirjoja lukevat 8-16 -vuotiaat nuoret, mutta kirjat ovat saaneet myös huomattavan suuren suosion aikuistenkin joukossa. Englannissa kirjoista on jopa painettu erikseen lasten- ja aikuistenkansilla varustettuja versioita.

Harry Potter -kirjojen ei voi sanoa olevan lastenkirjallisuutta, vaikka kahden ensimmäisen kirjan perusteella niin voisikin olettaa. Niitä ei myöskään voi luokitella aikuistenkirjallisuudeksi suuresta aikuislukijakunnastaan huolimatta. Nuortenkirjallisuus kuulostaisi siis sopivimmalta, mutta ehkä pääsemme helpommalla, jos annamme kirjojen vain yksinkertaisesti olla maagista luettavaa.

Teksti ja kuva: JFA
Lähteet: Bloomsbury