Harry Potter -fanit

MariaPaige: Vastauksia ja ihmissuhteita

Tama arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia kirjasta. Jos et halua tietää edes yleisiä piirteitä kirjasta, jätä tämä lukematta.

Harry Potter and the Half-Blood Prince on kirja, joka antaa vastauksia, ehkä jopa enemmän kuin luo uusia kysymyksiä. Jo heti alusta huomaa, että HBP on tyyliltään erilainen kuin sarjan aiemmat kirjat. Alussa pääsemme tutustumaan uuteen taikaministeriin jästimaailman näkökulmasta. Myös toinen luku on kirjoitettu muusta kuin Harryn näkökulmasta, mikä on positiivista vaihtelua.

Tapahtumat etenevät Kotikolon kautta Tylypahkaan. Rowling ei Feeniksin killan tapaan kuvaa oppitunteja kovinkaan paljoa, sillä Harryn vuosikurssilaisilla on yllättävän paljon vapaata lukuvuoden aikana. Koulussa keskitytään voimakkaasti nuorten välisiin ihmissuhteisiin, ehkä jopa liiaksi asti. Romantiikka kukkii ja hormonit hyrräävät Tylypahkan käytävillä. Harryn pääasiallinen aika kuluu Dumbledoren kanssa viettämien ”oppituntien” antien pohdiskelussa sekä Draco Malfoyn tekemisten seurailussa.

Dracossa on edelliseen kirjaan nähden tapahtunut muutoksia, mikä ilolla todettakoon. Hän on Harryn lailla aikuistunut, mutta myös kehittynyt velhona. Hän ei loista oppitunneilla eikä huispauksessa, mutta on saavuttanut taitoja (mm. okklumeuksen), joista alkavalle pimeyden velholle on hyötyä.

Kirjan loppua kohti tapahtumien vauhti kiihtyy. Viimeisten viiden luvun aikana on pakko pidätellä henkeä. Teksti muuttuu sävyltään pelottavaksi eikä lukija pääse helpolla. Loppu on järkyttävä ja surullinen. Sen aiheuttama tunnekuohu kestää pitkään kirjan päättymisen jälkeen.

J.K. Rowling yllättää jälleen monissa kohdin – niin itse Half-Blood Princen henkilöllisyydessä kuin ihmissuhteissakin, mutta tapa millä hän päättää kirjan, yllättää eniten. Lopun vuoksi ensireaktio on, ettei kirja vastaa odotuksia. Muutaman päivän pohdinnan jälkeen voisi sanoa, että juuri tuo järkyttynyt reaktio todistaa Rowlingin kirjoittaneen nerokkaan kirjan.

Tuomio: Kirja antaa ilolla uusia loitsuja, esineitä ja henkilöhahmoja sekä surulla hahmojen katoamisia ja menetyksiä. Half-Blood Prince ei ehkä ole sarjan paras kirja, mutta kuitenkin upea teos. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Arvostelu: 4 luutaa

Teksti: MariaPaige