Harry Potter -fanit

Richard & Judy 26.6.2006

J.K. Rowling esiintyi brittiläisen Channel 4 -kanavan Richard & Judy -keskusteluohjelman vieraana maanantaina 26. kesäkuuta 2006. Mielenkiintoisimmat keskustelunaiheet on käännetty suomeksi alle.

Lisää kuolemia tulossa

Richard: Harryn voi nähdä muuttuvan kärttyisäksi teinipojaksi ja kaikki hänen ympärillään käyvät myös läpi samoja teini-ikäisten tuskia. Kuvailet sitä hyvin tarkasti, vaikka sinulla ei itselläsi ole teini-ikäisiä lapsia. Käytätkö hyväksesi keskusteluja ystäviesi kanssa, joilla on kyseisessä iässä olevaa jälkikasvua?

Jo Rowling: No, olen opettanut teinejä jonkin aikaa. Itse asiassa pidin eniten sen ikäryhmän lapsien opettamisesta. Joten luulisin, että käytin hyväkseni sitä ja muistoja siitä, kuinka kärttyisiä ystäväni ja minä olimme teini-ikäisinä. Emme olleet kaikista... Siskoni on täällä katsomassa tätä ja hän oli todella ärtyisä, joten käytin apuna muistikuvaa hänestä.

Judy: Onko hän sinua vanhempi?

Jo: Hän on kaksi vuotta nuorempi kuin minä.

Judy: Tiedän, mitä haluan koko Harry Potter -kirjasarjan lopussa tapahtuvan. Tahdon Harryn naivan Ginny Weasleyn ja Ronin menevän naimisiin Hermionen kanssa - eikun enkä halua - tai siis kyllä haluan, tahdon Ronin naivan Hermionen ja järkytyn jos niin ei käy. Mutta tietenkin viimeiset hetket ovat turvallisesti kassakaapissa?

Jo: Viimeinen luku on piilossa, tosin se on muttunut lievästi. Yhdelle henkilölle soin armoa, mutta minun täytyy sanoa, että kaksi ihmistä kuolee, joiden ei ollut alunperin tarkoitus kuolla.

Judy: Kaksi rakastettua hahmoa?

Jo: No, tiedäthän. Taistelemme puhdasta pahuutta vastaan, joten hinta on maksettava. Eivät pahikset sivuhahmoista piittaa, eiväthän? He tähtäävät päähenkilöihin, tai siis minä tähtään.

Richard: Kerroit aviomiehellesi tästä. Ilmeisesti uskallat kertoa hänelle kaikki asiat...

Jo: No, en ihan kaikkea. Se olisi liian hurjaa.

Richard: Totta, se olisi tyhmää. Tosin kerroit hänelle, ketkä kaksi kokevat loppunsa, ja hän ilmeisesti värähti ja sanoi "Ei, ei häntä".

Jo: Toisen kohdalla hän järkyttyi, totta.

Mikä on Harryn kohtalo?

Richard: Tätä haastattelua mainostaneet lehdet ovat vaatineet meitä kysymään aiotko tappaa Harry Potterin, mikä on naurettavan tyhmä kysymys, sillä aiotko tosiaankin vastata kyllä tai ei? Luultavasti et. Et voi millään vastata siihen, mutta onko ajatus tuottaa hänelle lisää tuskaa koskaan houkutellut sinua?

Judy: Hän on kärsinyt jo aivan tarpeeksi.

Jo: Kuinka voisin? Jokaisena murrosiän vuotenaan hän on pelastanut velhomaailman ja siltikään kukaan ei usko häntä - hän käyttää koko elämänsä pelastaakseen maailman ja pian hän on taas takaisin koulussa kiusattavana.

Judy: Suuri ja mahtava Harry Potter on juuri pelastanut koulunne ja kaikkien teidän henkenne...

Jo: Ja kaikki vain pitää häntä ärsyttävänä.

Jo: Minulla ei ole ollut koskaan kiusausta surmata häntä ennen seitsemännen kirjan loppua. Olen aina suunnitellut seitsemän kirjaa ja se on mihin haluan päästä, päättää seitsemänteen kirjaan. Mutta voin täysin ymmärtää sitä kirjailijan ajatusmaailmaa, jonka mukaan surmaan heidät, koska se tarkoittaisi, ettei sen jälkeen voi tulla ei-kirjailijan kirjoittamia jatko-osioita, kuten he asian ilmaisevat. Joten kirja päättyy minun tekemänäni. Ja kun olen kuollut ja kuopattu, he eivät voi tuoda hahmoa takaisin ja syytää tekstiä...

Richard: En koskaan oivaltanut tuota aiemmin. Luulin, että se vapauttaisi sinut.

Jo: Agatha Christie teki niin Poirotille, eikö vaan? Hän halusi lopettaa hänet itse.

Judy: Joten, sanot että ymmärrät täysin ajatuksen, mutta et aio sitoutua siihen kummin käy...

Jo: Ei, en aio sitoutua. En halua vihakirjeitä, saati muutakaan.

Rowlingin suuri ja pitkä urakka

Judy: Kun aloitit Harryn tarinan, mikä tuli ensiksi mieleen? Oliko se ajatus taikuudesta vai Harryn hahmosta vai sisäoppilaitoksesta? Luitko paljon tarinoita sisäoppilaitoksista?

Jo: Luin muutamia nuorempana.

Judy: Angela Brazilin kirjoittamia?

Jo: En koskaan lukenut hänen kirjojaan, mutta luin joitakin Enid Blytonin Malory Towers -kirjoja, joita ei tarvitse lukea uudestaan, mutta ollessani kuuden vanha pidin niistä tosi paljon. Mutta uskon, että Harry ja taikuus tulivat yhtäaikaa, joten olennaisin ajatus oli velhopojasta, joka ei tiennyt olevansa velho. Siinä oli se lähtökohta, ja siitä lähdin sitten työstämään tarinaa takaperin - miksi hän ei tiennyt, eli siitä kaikki taustatiedot tulivat ja sitä todellakin tuli paljon. Itse asiassa nyt seitsemättä kirjaa kirjottaessa tajusin, että vielä on todella paljon selitettävää ja paljon löydettävää.

Richard: Sinun on täytynyt keksiä taustatietoa hyvin pitkälle, et olisi millään voinut ruveta tähän valtavaan...

Jo: En todellakaan. En tiedä tarkalleen, mutta minulla on noin 200 hahmoa tarinassa.

Richard: Mutta ajattelitko loppuja kirjoja kirjoittaessasi - miksi, oi miksi kirjoitin tuon...

Jo: Kyllä.

Richard: ...toisessa kirjassa kävi noin, joten en voikaan kirjoittaa näin nyt.

Jo: Jep. Tosin en usko tehneeni sitä koskaan tärkeän juonen kanssa, mutta totta kai muutaman kerran olen huomannut tulleeni umpikujaan. Jos vain olisin jättänyt pari asiaa auki aikaisemmin, niin olisin selviytynyt helpommin siitä raosta. Mutta olen kuitenkin aina löytänyt tien.

Richard: Mutta onko viimeinen kirja valmis nyt? Judy sanoo, että se on sinulla tallessa, tiedän että ainakin viimeinen luku...

Jo: Ei, viimeinen kirja ei ole valmis, vaikkakin olen nyt parhaillaan tekemässä sitä.

Richard: Mutta kirjan viimeinen luku on jo...

Jo: Kirjoitettu joskus vuonna 1990? Kyllä, viimeisen luvun kirjoitin joskus vuonna 1990.

Richard: Sinä siis todella tiedät kuinka sarja tulee päättymään?

Jo: Melko hyvin kyllä.

Äidin kuolema muutti kirjaa

Judy: Ja entä tyttäresi - kaksi nuorimmaistasi ovat vielä liian pieniä, mutta Jessica, joka on ollut mukana alusta alkaen, onko hän sopeutunut hyvin?

Jo: Hän on ollut ilmiömäinen, ja se ei ole ollut aina helppoa hänelle, koska voit kuvitella kun äitisi on J.K. Rowling. Yhdessä välissä muistan hänen olleen melko, vertauskuvallisesti sanoen, selkä koulun seinää vasten jotta hän kertoisi seuraavan kirjan nimen, se ei ole helppoa.

Judy: Selkä koulun seinää vasten kenen toimesta?

Jo: Toisten lasten, jotka yrittivät saada hänestä irti kirjan nimen ja muuta, mutta hän oli mahtava, todella viileä.

Richard: Kuten olet sanonut, kuolema pelaa suurta roolia kirjoissa, eikö?

Jo: Hyvin suurta.

Richard: Se on suunnattoman voimakas teema. Olit kirjoittamassa ensimmäistä kirjaa, kun äitisi kuoli 45 vuoden vanhana - olitte erittäin läheisiä. Olitko päättänyt ennen hänen kuolemaansa, että kuolemalla on niin suuri osuus kirjoissa, vai vaikuttiko menetyksesi siihen?

Jo: Äidin kuolema ehdottomasti vaikutti asiaan. Olin kirjoittanut Harryn tarinaa vasta kuusi kuukautta ennen kuin hän kuoli. Viisasten kiven ensimmäisessä vedoksessa tapoin Harryn vanhemmat melko suruttomalla tavalla - muttta sitten äitini kuoli, ja minun oli pakko muuttaa Harryn vanhempien kuolemia. En voinut tietää, miltä tuntui menettää vanhempi. Se on hyvin, hyvin erilaista.

Judy: Sen takia Harryn vanhemmat ovat silti läsnä.

Jo: He ovat.

Judy: Valokuvissa...

Richard: Ja peilissä, tietenkin.

Jo: Peilissä myös.

Richard: Kun kirjoitit sitä, en olisi yllättynyt, jos sanoisit kyynelehtineesi kirjoittaessasi noita muutamia jaksoja, joina Harry istuu Iseeviot-peilin edessä kadonneena vanhempiensa kuvajaisiin.

Jo: Se on minun lempilukuni ensimmäisessä kirjassa.

Richard: Se on erittäin ihana luku.

Jo: Yksi suosikkilukuni koko kirjasarjasta.

Sarjan loppu häämöttää

Richard: Niin, kuten sanoit, viimeinen luku on kassakaapissa ja siistit parhaillasi käsikirjoitusta. Tämähän on viimeinen kirja, eikö niin?

Jo: Juu, tai olen aina sanonut että saatan tehdä jonkinlaisen tietoteoksen kirjojen maailmasta hyväntekeväisyyttä varten.

Richard: Mutta tuo ei ole sama asia kuin oikea tarina...

Jo: Ei, ehdottomasti ei. Se ei ole sama asia kuin tarina.

Richard: Pystytkö elämään ilman Harrya?

Jo: Minun pitää oppia. Se tulee olemaan vaikeaa.

Richard: Miksipä et sitten jatkaisi sarjaa yhdeksään kirjaan? Vakavasti ottaen, miksi rajoittua seitsemään? Onko se liikaa pyydetty?

Jo: Koska olen sitä mieltä että pitää lopettaa kun...

Richard: Kun olet tehnyt sen?

Jo: Niin. Ihailen ihmisiä jotka lopettavat kun yleisö vielä haluaa lisää. Ja se on mitä minä haluan tehdä.

Richard: Mutta olen myös kuullut, tai siis oikeastaan luin sen Tatler-lehdestä, ehkä kyseessä oli varomaton kommentti jonka päästit livahtamaan suustasi, mutta olet jo saanut valmiiksi uuden lastenkirjan nuoremmille lapsille.

Jo: Juu, niin. Se ei ole vielä valmis, mutta olen jo aika pitkällä, noin puolivälissä.

Richard: Kuinka kauan tällainen idea on pyörinyt päässäsi?

Jo: Ei ollenkaan niin kauan kuin Harry. Muutaman vuoden.

Richard: Oletko tyytyväinen siihen?

Jo: Pidän siitä todella. Se on suunnattu nuoremmille lapsille. Se on tavallaan satu, paljon pienempi kirja ja sellainen olisi varmasti mukava tehdä Harryn jälkeen sen sijaan että tekisin toisen kamalan ison teoksen.

Richard: Onko tuo siis tulevaisuutesi? Voitko kuvitella tarttuvasi taas toiseen suureen ideaan, kuten Harry Potteriin?

Jo: Jos pitäisin ideasta tarpeeksi, niin silloin voisin ehdottomasti, mutta en usko että ikinä saavutan jotain Harryn tapaista taas. Uskon että sellaista tapahtuu vain kerran.

Judy: Hmm, minä uskon että useimmat ihmiset toivovat että jossain vaiheessa elämääsi palaat Harryn pariin jotenkin, jossakin muodossa, eri sukupolville...

Jo: Harry Potterin keski-iän kriisi?

Richard: Jos hän elää nähdäkseen sen?

Jo: Aivan.

Käännös: JFA, Lupin, MariaPaige ja Ronija