Harry Potter -fanit

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Englanninkielinen alkuteos: Harry Potter and the Chamber of Secrets (Bloomsbury, 1998)
Suomentanut: Jaana Kapari
Kannen kuva: Mika Launis
Kustantaja Suomessa: Tammi
Julkaistu Suomessa: 4.10.1999

Saatavana myös suomenkielisenä 23.7.2004 julkaistuna äänikirjana.

Harry Potterin ensimmäinen mielenkiintoinen ja tapahtumarikas lukuvuosi Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa on takana ja hän viettää ankeaa kesälomaansa Dursleyn perheen yleisenä juoksupoikana. Kurjuus kuitenkin vain lisääntyy, sillä Harry saa taikaministeriöltä aiheettoman varoituksen luvattomasta taikomisesta. Vernon-setä tarttuukin innokkaasti tähän uuteen paljastukseen, ettei Harry saa taikoa kesälomalla, ja yrittää kaikin tavoin estää Harryn paluun Tylypahkaan.

Salaperäinen Dobby-kotitonttu saapuu varoittamaan huoneeseensa lukittua Harrya Tylypahkassa vaanivasta hengenvaarasta. Harry ei kuitenkaan ota varoitusta kuuleviin korviinsa, vaan haluaa takaisin Tylypahkaan – kouluun, jonka hän mieltää aidoksi kodikseen. Weasleyn veljekset rientävätkin apuun, ja seikkailujen ja velhomaisen ongelmanratkonnan jälkeen Harry saapuu viimein suorastaan murskaavalla vastaanotolla Tylypahkaan.

Pian koulun alettua Harry havaitseekin oudon varoituksen aiheellisuuden. Koulussa alkaa tapahtua kummia, oppilaat ovat vaarassa ja koulun sulkemista suunnitellaan. Myös Harryn ystäväpiiri kokee surun hetkiä, kun tuntematon vihollinen kangistaa heidän hyvän ystävänsä Hermione Grangerin. Pelon hetkellä Harry alkaa kuulla myös mystisiä ääniä, joita kukaan muu ei tunnu kuulevan. Mistä on kysymys, ja mitä tekemistä huhutulla salaisuuksien kammiolla on uuden, uhkaavan tilanteen kanssa? Onko Voldemortilla tällä kertaa näppinsä pelissä?

Harry Potter –sarjan toinen osa jatkaa Rowlingin laadukasta linjaa tutustuttaen lukijansa yhä syvemmälle velhomaailmaan sekä esittelemällä uusia, mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tässä osassa Harry saa kokea muun muassa tavallisen velhoperheen arjen Weasleyn perheen luona sekä oppii yhä monimutkaisempaa taikuutta. Tällä kertaa lukijat saavat sukeltaa yllätyksiin ja haikeuden eri sävyihin.

"Harry ei tiennyt mikä häneen meni. Hän ei edes tietoisesti päättänyt tehdä mitään. Hän vain tajusi, että jalat kantoivat häntä edemmäs aivan kuin niiden alla olisi ollut rullat ja että hän huusi käärmeelle typerästi: ”Anna Justinin olla!” Ja kuin ihmeen kaupalla – selittämättömästi – käärme lysähti lattiaan säyseänä kuin paksu musta puutarhaletku ja katsoi Harrya."

(J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio, 12. painos, s. 211)

Teksti: Tanis
Kuva: JFA
Lähteet: Tammi ja Bloomsbury