Harry Potter -fanit

Lupin: Teiniangstia ja muutakin kurjuutta

Harryn kesä on entisiäkin tylsempi. Ron ja Hermione ovat jossakin yhdessä, mutta Harry on pakotettu jäämään Dursleyn perheen luo, joka kohtelee häntä yhtä surkeasti kuin ennenkin. Kaiken kukkuraksi Pikku Whingingiin saapuu ankeuttajia, ja niitä torjuessaan Harry joutuu käyttämään taikuutta, mikä tietenkään ei ole sallittua alaikäisille velhoille. Tästä seuraa Tylypahkasta erotus ja kuulustelu taikaministeriössä.

Syytä huoleen ei kuitenkaan ole: Tylypahkassakin päästään käymään, samoin kuin salaperäisen Order of the Phoenixin eli Feeniksin killan päämajassa. Taikaministeriöönkin tutustutaan tarkemmin.

Tapaamme sekä täysin uusia tuttavuuksia että tutustumme lähemmin vanhoihin hahmoihin. Saamme tietää lisää muun muassa rouva Figgistä ja Mundungus Fletcheristä. Lisäksi uusi tuttavuus, höynähtäneeltä vaikuttava korpinkynsi Luna Lovekiva ilmestyy maisemiin. Ginnyn hahmo saa yllättäen lisää syvyyttä ja hieman suuremman roolin. Vihdoinkin Rowling antaa Ginnylle lisää tilaa - tyttö onkin tähän asti jäänyt pahasti veljiensä varjoon.

Viidenteen Potter-kirjaan sisältyy niin ihmissuhteita kuin seikkailuakin, mutta tarina ei oikein vedä vertoja aikaisemmille. Ongelmana on lähinnä se, että kirja sisältää paljon alustusta seuraavia kirjoja varten. Esimerkiksi Luna Lovekivasta ja aurori Tonksista jää sellainen tunne, että heidän roolinsa kirjassa on vain olla paikalla, koska heitä tarvitaan jossain myöhemmässä kirjassa. Harryn teiniangst ei myöskään tee kirjasta mitenkään mukavampaa luettavaa.

Vaikka Cedricin kuolema Liekehtivässä pikarissa sai kyyneleet valumaan vesiputouksena, tällä kertaa edes suositun hahmon traaginen kuolema ei hetkauta erityisemmin. Se jokin vain puuttuu.

Plussana on sanottava, että kirjan paksuudesta (lähes 800 sivua) huolimatta koskaan ei tule tunnetta, että eikö tämä jo kohta voisi loppua. Rowling vie tarinaa eteenpäin koko ajan, ja laahaavaa alkua lukuun ottamatta tahti on sopiva.

Tuomio: Ei yhtä mukaansatempaava kuin Azkabanin vanki, eikä yhtä surullinen kuin Liekehtivä pikari, mutta melkein...
Arvosana: Kolme ja puoli luutaa

Teksti: Lupin