Askarruttaako jokin kirjoissa mainittu asia mieltäsi? Voisiko juuri se paljastaa meille jotakin tulevasta? Miten jokin tietty yksityiskohta pitäisi tulkita? Olisiko juuri tämä Rowlingin haastatteluvastaus merkittävä vihje? Haluatko kuulla pohdintamme kysymyksestäsi? Haluatko lukea teoriamme?
Pohjoistorni on Harry Potter -fanien oma pohdintopalsta, jossa viisaimmat velhomme ja noitamme vastaavat lukijoidemme teoriaongelmiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole entisen Kysy, me vastaamme -osion korvike, sillä tämänkertainen kysymyspalstamme koostuu pohdinnoista, teorioista sekä hieman enemmän vaivannäköä vaativista tutkimuksista.
Huomaattehan teorioita lukiessanne, etteivät läheskään kaikki teoriat ole meidän omiamme, vaan käytämme lukuisia eri lähteitä apunamme. Lähdetiedot kuitenkin mainitaan aina asianomaisen vastauksen yhteydessä.
Lue myös: Nomen est omen - pohdintoja hahmojen nimistä
Draco ylpeilee isällään, mutta samalla tuntuu hieman pelkäävän tätä. Luciuksella on poikaansa nähden auktoriteettia ja Draco haluaa selvästi miellyttää häntä yrittäen täyttää isänsä odotukset. Huomasimme Salaisuuksien kammiossa, että 12-vuotias Draco ei ollut isänsä mielestä onnistunut odotusten mukaisesti, koska oli jäänyt koulumenestyksessä toiseksi jästisyntyiselle Hermione Grangerille. Lucius ei vaikuttanut Borgin & Burkesissa kaikkein kannustavimmalta isältä kasvavalle pojalleen. Hän ei myöskään lellinyt tätä ostamalla Kunnian kättä ilman ansioita, kuten Dursleylla on tapana palkita Dudleyta, käyttäytyi tämä miten hyvänsä. Luciuksen odotukset ovat saattaneet syöpyä Dracoon syvemmin kuin hän itse aavistaakaan. Lucius kuitenkin myös luottaa poikaansa tietyssä määrin ja opastaa tätä jalanjäljilleen oman aatemaailman mukaisesti.
Dracon äiti, Narcissa Malfoy, osoitti Puoliverisessä prinssissä rakastavansa poikaansa. Hän oli valmis tekemään poikansa puolesta melkein mitä vain, ainakin hän uhmasi Voldemortia ja vannoutunutta kuolonsyöjäsisartaan, Bellatrixia. Narcissa antoi vaikutelman vahvasta ja päättäväisestä naisesta, joka jakaa miehensä käsityksen puhdasverisyyden ylivoimaisuudesta. Kuinkas muutenkaan, sillä onhan hän omaa sukua Musta, ja Mustat olivat erityisen ylpeitä puhdasverisyydestään. Narcissa vaikuttaa poikansa suhteen kuitenkin vähemmän tiukalta kuin miehensä. Häneltä on mitä todennäköisimmin lähtöisin makeiset, joita Draco saa pöllöpostin mukana kouluun.
Dracon perhe on ollut hänelle suhteellisen turvallinen ympäristö kasvaa, hän on saanut rakkautta ja rajoja, joskin ilmapiiri on ollut tiukan aatteellinen ja siten rajoittava. Ennen Voldemortin paluuta Dracon elämässä ei juurikaan ole ollut uhkia, vaikka hänen vanhempansa olivatkin kuolonsyöjiä. Draco todennäköisesti myös rakastaa vanhempiaan. Kuitenkin hänen suurin pelkonsa Puoliverisessä prinssissä tuntui olevan se, että jos hän ei toteuta Voldemortin antamaa tehtävää, Voldemort tappaa hänet. Vasta toisena tuli pelko vanhempiensa surmaamisesta.
Vielä Puoliverisen prinssin viimeisessä, tärkeässä kohtauksessa tähtitieteen tornissa, Dracossa on uhoa, jolla hän yrittää peittää epävarmuuttaan. Jäimme hänen osaltaan tilanteeseen, ettei hän pystynyt murhaamaan Dumbledorea. Rowling vahvisti myöhemmin haastattelussa, ettei Draco olisi tappanut, vaikka olisi saanut enemmänkin aikaa päättää. Tämä valinta teki Dracosta kerralla mielenkiintoisemman, mutta samalla hänen tulevaisuudestaan tuli entistä arvaamattomampi.
Antoiko J.K. Rowling meille johtolankaa tulevasta vastatessaan 8.5.2007 kotisivullaan kahteen Draco Malfoyta koskevaan kysymykseen?
Onko Dracon kylläisessä elämässä ollut sellaista pyyteettömän onnellista hetkeä, jonka muiston avulla hän voisi loitsia suojeliuksen? Tai kenties Dracon ei ole tarvinnut etsiä tuota muistoa sisimmästään suojeliusta tehdäkseen. Ehkä suojelius vaatii niin voimakasta tahdonvoimaa onnellisen ajatuksen lisäksi, ettei Dracosta yksinkertaisesti ole ollut siihen ? ainakaan vielä.
Ankeuttajat ovat lisääntyneet. Niitä kiinnostavat ihmisten sielut; niistä ne saavat elinvoimansa ja henkilö, joka ei pysty loitsimaan suojeliusta, on melkoisen turvaton ankeuttajien edessä. Pelottava ajatus kenen tahansa kannalta, mutta koskapa Rowling halusi jostain syystä vastata juuri Dracon suojeliukseen liittyvään kysymykseen ennen seitsemännen kirjan ilmestymistä, ehkä hän haluaa meidän ajattelevan asiaa. Onko Dracon sielu siis vaarassa?
(vapaa suomennos J.K. Rowlingin kotisivulta)
Orapihlajaan liitetään valtava määrä uskomuksia. Ne ovat osittain ristiriidassa toistensa kanssa, mutta katsotaanpa mitä taikasauvan materiaali voi Dracosta kertoa. Tämä orapihlajainen taikasauvahan valitsi Dracon, kuten Harryn taikasauva valitsi Harryn.
Kelttiläisessä mytologiassa orapihlajaa merkitään puuaakkosella huath (myös úath). Se on yksi primitiivisen iirinkielen aakkosista. Huath tarkoittaa susilaumaa, kasvojen kalpenemista, pelkoa ja kauhua. Toisaalta sen kerrotaan liittyvän myös sopeutumiseen ja puolustautumiseen, toivoon, paranemiseen ja henkiseen energiaan.
Sudet saattaisivat viitata Potter-maailmassa ihmissusiin ja etenkin Fenrir Harmaaselkään, jonka läsnäolo Puoliverisessä prinssissä Tylypahkan tähtitieteen tornissa ei ollut Dracolle mieleen. Kohtaavatko Fenrir ja Draco toisensa? Onko Fenrir se henkilö, jonka Voldemort kenties laittaa rankaisemaan Dracoa epäonnistuneesta tehtävästä? Olemme epävarmalla pohjalla, joten jatketaan tutkimusmatkaa.
Orapihlajan kerrotaan mytologioissa syntyneen salamasta ja germaanien tiedetään käyttäneen orapihlajaa hautatulissa, sillä sen synnyttämät liekit ovat kuumemmat kuin muiden puiden ja sen ajatellaan auttavan kuolleiden sielujen ylösnousemista. Tästä uskomuksesta tulee mieleen Dumbledoren hautajaiset, sillä hänen haudaltaan nousivat liekit. Kuitenkaan Dracon orapihlajainen taikasauva ei ollut se joka johdatti Dumbledoren hautaan, vaikka Draco olikin osallinen Dumbledoren murhassa.
Orapihlajan uskotaan tuovan pahaa onnea kantajalleen. Ympäri Britanniaa elää uskomus, että orapihlajan oksien ja kukintojen tuonti talon sisälle aiheuttaa sairautta ja kuolemaa. Keskiajalla Lontoossa ihmiset yhdistivät orapihlajan hajun ruton hajuun. Kasvitieteilijät ovat löytäneet tälle uskomukselle tieteellisen pohjan: orapihlajan kukinnosta erittyvä orgaaninen dimetyyliamiini on myös ensimmäisiä mätänevästä kudosmateriaalista erittyviä kemikaaleja. Orapihlajaa on yhdistetty niin keijuihin kuin vampyyreihinkin. 1200-luvulla eläneen skottilaisen runoilijan, Thomas the Rhymerin, kerrotaan kohdanneen keijukuningattaren orapihlajassa käen kukkuessa. Hän antoi johdattaa itsensä keijujen maailmaan ja palatessaan takaisin kuolevaisten pariin, hän huomasi olleensa poissa seitsemän (7) vuotta.
Serbiassa orapihlaja oli tärkein ase vampyyreja vastaan. Vampyyrin tuhoaminen puukiilalla ei ole kansanperinteissä vain mekaanista hengenriistoa, vaan siihen liittyy myös maagisia elementtejä. Monissa kulttuureissa on tärkeää mistä puusta terävä puukiila oli veistetty. Serbiassa sen tuli ehdottomasti olla orapihlajaa, jolle vampyyrin ajateltiin olevan allerginen. Orapihlajan oksien ripustaminen ovien ja ikkunoiden pieliin toimi fyysisenä esteenä vampyyrien tiellä. Emme tiedä millaisen roolin vampyyrit saavat viimeisessä kirjassa, jos yleensä minkäänlaista. Ei myöskään ole viitteitä, että vampyyrit erityisesti olisi uhka Dracolle. Ehkäpä löydämme vielä jotain, mikä voisi varmemmin kuvata Dracoa ja viitata hänen tulevaisuuteen?
Orapihlaja kertoo taipumuksesta rynnätä eteenpäin asioissa liian nopeasti ja tarvetta kärsivällisyyteen. Dracolla on todellakin ollut taipumus rynnätä isojen joukkoon, näyttää osaamistaan ja saavuttaa vaikutusvaltaa. Tämä johtunee pitkälti Luciuksen häneen iskostaneesta menestymisen odotuksesta. Draco oli Puoliverisessä prinssissä valmis lopettamaan koulunsa kesken.
(Puoliverinen prinssi, 1. painos, s. 163)
Orapihlaja kuvaa puhdistautumista siitä, mikä heikentää ihmistä, tarvetta itsestä kieltäytymiseen ja uhrautumiseen, mikä johtaa elämän paranemiseen. Se varoittaa iskuista ja epäonnesta. Se viittaa pidättyvyyteen, asioiden sisällä pitämiseen. Orapihlaja voi tarkoittaa eristäytymisen jaksoa ja yksinäisyyttä, mutta johdattaa sen kautta voimaan, joka auttaa selviytymään epäonnesta.
Draco on luonteeltaan kyvykäs oppimaan okklumeuksen. Rowling lisäsi kuudennen kirjan ilmestymisen jälkeen haastattelussa, että hänen ajatuksensa mukaan Draco olisi jopa hyvin lahjakas okklumeuksessa. Harry ei tuota taitoa oppinut, sillä Rowlingin mukaan Harrylla ei ole tarvetta lokeroida tunteitaan ja työntää niitä taustalle, vaan kohdata ne. Dracolla sen sijaan on taipumusta pitää todelliset tunteensa sisällään. Hän ei halua niiden olevan kenenkään ulottuvilla, ei aina edes itsensä. Kun paineet kuudennessa kirjassa kasvoivat, hän ei purkanut pelkojaan ystävilleen, vaan tyttöjen vessassa kummittelevalle Myrtille. Puoliverisessä prinssissä Draco eli todellista eristäytymisen jaksoa, pelkoa ja jopa kauhua. Hän oli enemmän kuin koskaan henkisesti yksin. Viitteet orapihlajataikasauvasta eivät tee Dracosta sankaria tai muuta hänen luonnettaan muuksi mitä se tähän mennessä on ollut. Ne saattavat kuitenkin kertoa, että hänestä löytyy vielä voimaa ja kenties epäitsekkyyttä, jotka lopulta johdattavat hänet tekemään ratkaisuja, joiden avulla hän säilyy hengissä.
Ehkäpä Rowling ei sittenkään vielä paljastanut Dracon kohtaloa vastaamalla tätä koskeviin kysymyksiin, mutta taatusti hän sai meidät pohtimaan Dracon syvintä olemusta. Tänään, tämän pohdinnon julkaisupäivänä, Draco Malfoy viettää syntymäpäiväänsä. Onko se ehkä hänen viimeisensä?
Pohdinto: MariaPaige
Lähteet: J.K. Rowlingin virallinen kotisivu; The Connection (WBUR Radio), 1999; TLC/MuggleNet, 2005; Vuotava Noidankattila; Wikipedia - Uath; Celtic Soul; Mystical World Wide Web; Trees For Life ja Botanical
tammikuu 2006 helmikuu 2006 maaliskuu 2006 huhtikuu 2006 toukokuu 2006 kesäkuu 2006 heinäkuu 2006 marraskuu 2006 helmikuu 2007 huhtikuu 2007 kesäkuu 2007
© Harry Potter -fanit 2008
An Unofficial Fan Club, epävirallinen fanisivusto