Tylypahkan pikajuna ja raide 9 3/4

"Helakanpunainen höyryveturi odotti raiteilla ja laituri sen vieressä oli täynnä ihmisiä. Päiden päällä oli kyltti, jossa luki: Pikajuna Tylypahkaan, kello 11. Harry katsoi taakseen ja näki takorautaisen kaariportin siinä missä lippuautomaatti oli ollut, ja portissa luki sanat Laituri yhdeksän ja kolme neljännestä. Hän oli päässyt perille."

(Harry Potter ja viisasten kivi)

Joka vuosi syyskuun ensimmäisenä päivänä King's Crossin asema Lontoossa täyttyy nuorista velhoista ja noidista matkalla Tylypahkaan. Juna tuntuu olevan hyvin jästimäinen keksintö. Tai kuten Vernon-setä totesi: 

"Hassu tapa matkustaa velhojen kouluun, junalla. Taikamattoihin on tainnut tulla reikiä, vai?"

Miten ihmeessä velhot ja noidat ovat päätyneet antamaan junalle niin keskeisen osan kouluun menossa? Miksi, ja ennen kaikkea mistä tuo helakanpunainen höyryveturi ilmestyi taikamaailmaan? Siihen on syynsä.

Ennen Tylypahkan pikajunaa

Historialliset lähteet kertovat että aikoinaan Tylypahkan oppilaat saapuivat kouluun parhaaksi katsomallaan tavalla. Vanhat puupiirrokset ja kaiverrukset kertovat ajasta, jolloin oppilaat saapuivat luudilla, tasapainotellen matka-arkkujaan ja lemmikkejään niiden varsilla. Jotkut päätyivät ratkaisemaan matkatavaraongelman saapumalla kouluun lumotuilla kärryillä tai vaunuilla. Jotkut yrittivät ilmiintyä kouluun, mikä tietenkin on huono idea, kun otetaan huomioon että ilmiintyminen Tylypahkaan ei ole mahdollista... eikä ollut entisaikoinakaan. Jokunen oppilas päätyi ratsastamaan paikalle jonkinmoisella taikaeläimellä.

Tällaisesta tietenkin seurasi erilaisia onnettomuuksia ja ongelmia kun jästit näkivät ohi viilettäviä noitia ja velhoja.

Kaikki muuttui vuonna 1692, kun kansainvälinen salaisuussäädös astui voimaan. Siinä vaiheessa jouduttiin luopumaan ajatuksesta, että kaikki voisivat saapua paikalle miten halusivat, ja siitä että olisi vanhempien vastuulla toimittaa lapset kouluun. Ratkaisuksi keksittiin porttiavaimet, joita sijoitettiin joka puolelle maata. Tämä kuitenkin tuotti lisää ongelmia: jopa joka kolmannes oppilaista jätti saapumatta kouluun, koska he joko olivat myöhässä tai eivät onnistuneet löytämään porttiavainta. Moni lapsi kärsi myös pahoinvoinnista tai jopa hysteriasta porttiavaimella reissaamisen seurauksena. Hyvää ratkaisua ongelmaan ei tuntunut löytyvän.

Taikaministeri puuttuu asiaan

Oli selvää, että porttiavaimet eivät toimineet. Ehdotettiin, että Tylypahkan voisi kytkeä Hormiverkostoon, mutta useat peräkkäiset koulun rehtorit pitivät sitä liian epäluotettavana: Tylypahkan turvallisuus voisi vaarantua. Ratkaisua ehdotti lopulta taikaministeri Ottaline Kirma (1827–1835), jota uusi jästikeksintö, junat, kovasti kiehtoi. Hän päätti, että juna olisi sopiva keino kuljettaa Tylypahkan oppilaat turvallisesti kouluun. Kirman modernista asenteesta kertoo se, että maailman ensimmäinen jästimatkailijoita kuljettava rautatie avattiin vuonna 1825, vain kaksi vuotta ennen Kirman nousua taikaministerin pallille.

Kukaan ei tiedä tarkalleen mistä Tylypahkan pikajuna ilmestyi. Huhujen mukaan jossain Taikaministeriön kätköissä olisi salainen raportti, joka kertoo suuroperaatiosta, johon liittyi 167 muistiloitsua ja Britanniassa suurin ikinä suoritettu salausloitsu. Seuraavana aamuna Tylyahon asukkaat huomasivat kylänsä keskellä helakanpunaisen höyryveturin (ja uuden rautatieaseman!). Kerrotaan, että rautateillä työskentelevät jästit ihmettelivät koko loppuvuoden, miksi heillä oli tunne, että he olivat hukanneet jotain tärkeää.

Tylypahkan pikajunaa muokattiin ja muuteltiin monta kertaa taikuuden avulla, ennen kuin Taikaministeriö antoi luvan käyttää sitä koulukuljetuksiin. Useampi puhdasverinen perhe oli syvästi järkyttynyt siitä, että heidän lapsensa joutuisi käyttämään jästikulkuneuvoa. Puhdasveriset perheet väittivät junien olevan vaarallisia, epähygieenisiä ja nöyryyttäviä. Ministeriö laittoi heidät kuitenkin kuriin ilmoittamalla, että joko lapset kulkisivat Tylypahkaan junalla, tai pysyisivät kokonaan poissa.

Raide 9 ¾ King’s Crossin asemalla

Kun Ottaline Kirma hankki Tylypahkan pikajunan, hän samalla järjesti pienen aseman Tylyahon kylään. Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä rakentamaan velhoasemaa keskelle Lontoota, koska ajatteli että vaikka jästit ovat kovia jättämään taikuuden huomiotta, kokonainen juna-asema olisi liikaa jopa heille.

Ongelman ratkaisu jäi taikaministeri Evangeline Orpingtonille (1849–1855). Hän sai idean piilottaa velhoille ja noidille tarkoitettu raide juuri rakennetulle King's Crossin jästiasemalle. Järjestely on toiminut kohtalaisen hyvin, ainakin silloin kun velhot ja noidat eivät ole levitelleet taikaesineitä ympäri asemaa. Asemalla on yleensä useampi jästiasuinen Taikaministeriön edustaja, joka voi pyyhkiä jästien muisteja tarvittaessa.

Nykyään jästiraiteiden välistä löytyy muitakin velhoille ja noidille tarkoitettuja raiteita. Esimerkiksi raiteelta 7 1/2 lähtee velhojen ja noitien versio Idän pikajunasta, joka kuljettaa velhoja ja noitia vain heille tarkoitettuihin kyliin eri puolilla Eurooppaa. Ylimääräisiä raiteita voidaan avata tarvittaessa, vaikkapa silloin kun Lontoossa on Celestina Warbeckin konsertti.

***

Lähteet:

You have no rights to post comments

Olet tässä: Home Artikkelit Asiaa kirjoista Tylypahkan pikajuna ja raide 9 3/4